Muistatteko tämä tapauksen vuoden takaa? Jaoin Instagramissa epäonnisesta Marimekko-ostoksestani ja julkaisuni sai melkein puoli miljoonaa katselukertaa. Koska aiheen vuosipäivä on nurkan takana, ajattelin, että olisi suorastaan väärin olla julkaisematta tätä koskeva blogipostaus Terhin rahablogissa. Alkuperäinen kirjoitus katosi nimittäin bittimaailmaan, kun päätin lopettaa Rahamedialla, sillä olin tuolloin heidän bloggaajalistoilla. Tässäpä siis Terhin rahablogin versio surullisenkuuluisasta Marimekko-tapauksesta.
Blogin aiheena ei kuitenkaan ole tuo yksittäinen ostos, vaan ajatuksiani Marimekosta sijoituskohteena, ja tähän liittyen osakkeiden myynti ja sijoitusstrategia.
Miksi päätin luopua Marimekon osakkeista?
Moni teistä tietääkin, että sijoitusstrategiani on niin sanottu “osta ja pidä”. Tyypillisesti siis ostan salkussani olevien firmojen osakkeita lisää, ja myyn todella harvoin. Tämä perustuu siihen, että haluan kasvattaa salkkuni kokoa ja nauttia vuosi vuodelta kasvavista osinkotuloista. En ole myöskään pikavoittojen perässä, enkä treidaa, sillä en usko, että kaltaiseni tavallinen piensijoittaja tekee voittoa niin. Uskon pitkäjänteisyyteen ja systemaattisuuteen. Viime vuonna sijoitusstrategiaani tuli kuitenkin poikkeus, kun päätin luopua Marimekon osakkeista.
Tarina osakkeista luopumisen taustalla liittyy, huvittavaa kyllä, Marimekon villaneuleeseen. Kerroin aiheesta Instagramin puolella ja julkaisuni lähti viraaliksi. Yllätyin siitä, miten paljon tunteita aihe herättää.
Ostin viime talvena 245 euroa maksaneen Unikko-kuosisen villaneulepuseron, ensimmäisen Marimekko-vaatteeni. Kun useamman kuukauden jälkeen tuli vihdoin aika pestä tuo pusero (villaneuleet selviävät montakin kuukautta ilman pesua), kutistui se pesussa pituutta varmaan 20 senttiä. Voitte kuvitella järkytykseni, koska en ole ikinä maksanut noin paljon yhdestäkään villapuserosta ja olin ehtinyt käyttää tuota paitaa viisi kuukautta. Olin ajatellut, että tämä klassikko säilyy vuosia, ellei vuosikymmeniä vaatekaapissani.
Olin asiakaspalveluun yhteydessä, mutta koska virhe oli tapahtunut minun päässä, ei tuote ollut reklamoitavissa. Ymmärsin tämän, mutta ymmärsin samalla myös sen, etten kuulu Marimekon kohderyhmään. Minusta ei ole nyrkkipyykkääjäksi.
Mitä siis tapahtui? Puhutaanpa hetki pyykkäämisestä, niin säästytte kysymyksiltä (erityisestä tämä herätti paljon ajatuksia somessa). Pidän itseäni hyvänä pyykkärinä, sillä olen onnistunut pesemään jopa silkki-villahuivini pesukoneessa niitä pilaamatta. Toki näissä, kuten tuossa Marimekon pesulapussakin ohjeistetaan kemialliseen tai käsinpesuun, mutta säätämällä koneen lämmön ja linkouksen matalaksi sekä käyttämällä oikeita pesuaineita, pystyy tuollaisetkin vaatekappaleet ja asusteet yleensä pesukoneessa pesemään. Yleensä. Olin siis säätänyt lämmön 20 asteeseen ja linkouksen matalimmalle mahdolliselle (400). Pesukoneesta ulos tuli hieman huopunut lastenvaatteen kokoinen neule.
Joten, vaikka Unikko-kuosi on ihana klassikko, ja mielelläni tukisin suomalaista brändiä, jäi tämä ensimmäiseksi ja viimeiseksi Marimekko-vaatehankinnakseni. Josta päästäänkin siihen, miten tämä liittyy sijoittamiseen…
Älä sijoita rahojasi sellaiseen, johon et itse usko
No, jos en kerran tulisi enää ostamaan kyseisen merkin tuotteita, miksi pitäisin heidän osakkeitakaan enää salkussani? En keksinyt syitä, sillä täytyyhän sijoittajan uskoa yritykseen, johon rahansa on sijoittanut. Minä en enää uskonut Marimekon tuotteisiin.
Oletteko koskaan katsoneet Leijonan luola -nimistä ohjelmaa, jossa tunnetut liike-elämän vaikuttajat ja sijoittajat etsivät uusia sijoituskohteita kuuntelemalla heille pitchaavien yrittäjien business caseja? Aika usein näiden sijoittajien suusta on voinut kuulla, että he eivät voi sijoittaa yritykseen, koska eivät ymmärrä heille esiteltyä liiketoimintaa, eivät usko tuohon liiketoimintaan tai eivät koe, että se soveltuu heidän sijoitusportfolioon.
Vähän sama keissi tässä, etenkin liiketoimintaan uskomisen osalta. Rupesin nimittäin pohtimaan, voiko noin heikon käytettävyyden omaavalla tuotteella olla tulevaisuutta maailmassa, jossa vastuullisuusasioiden tärkeys ainakin teoriassa pitäisi vain kasvaa? Sitten tuli mieleen kaikkia tämän tapahtuman ulkopuolisia sijoitusriskejä ja vastuullisuusasioita, kuten Kiina-riski, uiguuripuuvillan käyttö ja ihmisoikeuksien rikkominen.
Mietin myös hinta-laatusuhdetta, joka ei mielestäni ollut kohdallaan. Yli 200 euron neule, jota olin käyttänyt muutaman kuukauden, ja joka oli niin herkkä, että sitä ei olisi saanut koskettaa vedellä ollenkaan.
Samalla mietin Marimekon asiakaspalvelua, joku siinäkin tökki. Jos kuluttajalle myydään noin kalliita vaatteita, täytyy asiakaspalvelun myös olla huippulaadukasta ja personoitua. Tämäkään ei ollut mielestäni linjassa.
Tässä tullaan siihen, että vaikka kuinka tuijottaisit pelkkiä numeroita, ei sijoittaminen koskaan ole vain lukuja. Laadullisilla asioilla, kuten yrityksen tuotteella, ja sen visioon ja tulevaisuuteen uskomisella on myös iso vaikutus sijoituskohteen houkuttelevuudessa. Puhumattakaan siitä miten yritystä johdetaan. Huono johtaminen heijastuu kaikkiin yrityksen osa-alueisiin, ja itselleni nämä muutamat havaitsemani asiat olivat varoitusmerkkejä yrityksen toiminnasta.
Päätin siis luopua Marimekon osakkeista. Valitettavaa, sillä Marimekko oli ensimmäisiä sijoituskohteitani ja toistaiseksi hyvin tuottanut. Aiheesta herännyt vilkas keskustelu sai minut tosin kyseenalaistamaan olisiko näin enää kovin pitkään.
Julkista keskustelua Marimekon tuotteiden laadusta
Kuten aiemmin kirjoitin, en olisi uskonut, että julkaisuni aiheesta lähtee viraaliksi. Jos täytyy arvata miksi julkaisustani tuli niin suosittu, sanoisin, että se liittyy siihen mitä Marimekko meille edustaa.
Haluamme olla suomalaisina ylpeitä, että meillä on Marimekon kaltainen brändi, joka on päässyt tekemään yhteistyötä niin Adidaksen kuin Samsungin kaltaisten megabrändien kanssa, ja joka tunnetaan maailmalla. Suomessa näitä kansainvälisiä kuluttajabrändejä ei ole liikaa, sillä tuotteistaminen ja markkinointi ei ole meidän vahvuuksiamme. Olemme prosessiorientoitunut teknologia- ja teollisuusmaa. Samalla aihe on herkkä, koska ei haluta, että tämä menestystarina päättyy mahalaskuun. Marimekolla on myös ylisukupolvien menevää tunnearvoa, joka voi tehdä rationaalisesta ajattelusta vaikeaa. Brändi ei kuitenkaan ole enää sama kuin mitä se oli 50 vuotta sitten.
Kommentteja tuli puolesta ja vastaan, ja niitä tuli niin paljon, etten millään pysty pureutumaan niihin kaikkiin täällä. Tässä kuitenkin muutama nosto:
- Moni koki, että Marimekon laatu on ylipäänsä huonontunut. Mainittiin väriä päästävät ja reikiintyvät lakanat, huonolaatuiset pyyhkeet sekä nukkaantuvat ja kutistuneet vaatteet.
- Jotkut toivat esiin asiakaspalvelun huonon tason.
- Joku kyseenalaisti onko merkki edes designia, vai vaan ylihintaista kertakäyttömuotia.
- Joku totesi, että kaikki vastuullisuus- ja ekologisuuspuheet ovat vain sanahelinää, eikä siksi pysty käyttämään Marimekon vaatteita.
Eräs henkilö kertoi, että oli reklamoinut samaisen neuleen samasta syystä, eikä Marimekolla ollut ensin tultu vastaan. Lopulta hän oli vienyt asian Kuluttajaneuvontaan, josta oltiin yhteydessä Marimekkoon, ja jonka jälkeen uusi neule korvattiin. Erikoista, sillä minulle lähetetyssä vastauksessa luki, että koska kaikkia asiakkaita halutaan kohdella tasavertaisesti, neule ei ole reklamoitavissa.
Jos tosiaan on niin, että toiselle neule korvattiin ja toiselle ei, on tämä kaukana tasavertaisuudesta ja kertoo sekin jotain yrityksen arvoista. Kaikin puolin väärin.
Moni kuitenkin puolusti Marimekkoa ja soimasi minua siitä, että olin pessyt puseron pesukoneessa. Sain myös paljon pyykkäysohjeita ja muutaman oppitunnin eri tekstiilimateriaaleihin. Periaatteessa kiitos näistä, mutta pointtina ei ollut se kuka virheen oli tehnyt, vaan se, että en halua omistaa yritystä, jonka tuotteet eivät kestä käyttöäni.
Malttia osakkeiden myyntiin, hyödynnä veroetu
Ihan koko pottia noita Marimekon osakkeita en kuitenkaan kerralla pistänyt myyntiin, sillä verotuksellisesti se ei olisi ollut järkevää. Päätin sen sijaan hyödyntää verovapaan luovutusvoiton säännön, jonka puitteissa osakkeita saa myydä enintään 1 000 eurolla vuodessa. Vielä menee siis muutama vuosi, että saan salkun tyhjennettyä Marimekosta.
Aika näyttää teinkö oikean päätöksen, mutta juuri nyt en usko tuon yhtiön tarinaan. Ainakin pysyin arvoilleni lojaalina. Vähän niinkuin Warren Buffett pysyy lojaalina omistamalleen Coca-Colalle, ja juo sitä usean tölkin päivässä.
Sijoita rahasi vain sellaiseen, johon uskot.
Tarinan hopeareunus
Minun onnekseni olen moninkertainen täti ja perheeseeni kuuluu useita siskon lapsia. Eräs heistä on erityisen lilafani ja sattui olemaan kutistuneen paidan kokoa. Paita meni siis uudelleenkäytettäväksi, ja onnellisen uuden omistajan hymystä tuli erityisen hyvä mieli <3
Ps. Jos näet Fridan kaupungilla Marimekon huivi kaulassa, älä tuomitse. Käytämme toki aiemmin hankkimamme tuotteet loppuun 🙂
Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Rahamedian sivuilla kesäkuussa 2024. Tekstiä on päivitetty.
No Comments