Menu
Inspiroidu / Työelämä

20+ kysymystä ja vastausta urairtiotosta

*sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä

Vietin syyskuussa uraloman kaksivuotispäivää. Tuntuu kuin vasta eilen olisin marssinut ulos toimistolta viimeistä kertaa kohti tuntematonta. Kun asiaa alkaa pohtimaan tarkemmin, on tänä aikana kuitenkin tapahtunut paljon. Hauskalta tuntuu myös ajatus, että te olette saaneet olla mukana tällä matkalla Terhin rahablogin perustamisen myötä.

Olenko sitten saavuttanut uralomalta sen mitä lähdin tavoittelemaan? Kyllä! Tai itseasiassa en saanut sitä mitä alunperin lähdin hakemaan, mutta sain tilalle jotain paljon parempaa. Uskon, että liiallinen puskeminen yhä korkeammalle uralla toimi itseäni vastaan ja tämä näkyi ulospäin. Henkistä kasvua siis 😊 Johtajapositio toisessa korporaatiossa vaihtui aiemmista tehtävistä täysin poikkeaviin uusien taitojen kartuttamiseen ja oman osaamisen kaupallistamiseen, voisi sanoa, melkein vahingossa.

Tein uralomani alussa bucket listin. Löysin sen hetki sitten puhelimeni muistiinpanoista. Listalla oli loppujen lopuksi todella yksinkertaisia asioita: käynti Helsingin eri uimahalleissa, kirjastoissa ja museoissa, treenaaminen, saunominen ja vapaaehtoistyö. Muun muassa. Check kaikkiin näihin!

Pidimme Joonatan Voltin kanssa syyskuun puolessa välissä Instagram Liven aiheena ”Kultainen vankila ja tarina irtiotosta”. Tämä sattui osumaan samoihin aikoihin vuosipäiväni kanssa. Hassu yhteensattuma. Keräsin tähän postaukseen Q&A -tyyppisesti Joonatanin minulle esittämät kysymykset ja omat vastaukseni. Vastaan tässä myös hieman tarkemmin noihin kysymyksiin.

Kultaisen vankilan käsite

Mitä tarkoittaa kultainen vankila? Käsitteen merkitys saattaa vaihdella oman tilanteen mukaan, mutta minulle se tarkoittaa sitä, että tulet niin riippuvaiseksi tietystä elintasosta, että et uskalla ottaa elämässä riskejä pelkona, että menetät nykyisen elintasosi.

Wiktionaryssa lukee:

Kultainen vankila

  1. (käsite, elämäntilanne) Kultainen vankila, rikkaus ilman vapautta, omaisuuden tai korkean yhteiskuntaluokan luoma vankeus.

Tilanne, jossa ihminen on joutunut omaisuutensa takia olosuhteisiin, jotka rajoittavat ja joista ei pääse ulos. Sidottuna kiinni varallisuuteen niin voimakkaasti, että tämä estää ihmistä toimimasta tai tekemästä asioita, joita muuten voisi tehdä. Perinnöllinen tai itseaiheutettu. Mahdollisesti myös psykologinen riippuvuus esineeseen, rahaan tai muuhun omaisuuteen.”

Koinko olevani kultaisessa vankilassa? En, ainakaan sillä hetkellä, kun lähdin työelämästä. Mutta muistan ajatelleeni, että en halua luopua sen hetkisestä elämäntyylistäni. Olen joutunut, tai oikeastaan saanut, ajatella kulutuskäyttäytymistäni ja sitä, miksi tietyistä maksullisista palveluista oli tullut minulle itseisarvo.

Keskustelimme tunnin kestäneessä Instagram Livessä Joonatanin kanssa kultaisesta vankilasta, irtiotostani, irtioton hyvistä ja huonoista puolista, rahasta, onnellisuudesta, lähipiirin suhtautumisesta päätökseeni ja monesta muusta aiheesta.

Rennohkon Livetallenteen pääset katsomaan Instagramissa tai YouTubessa.

Seuraavaksi aukikirjoitettu Q&A-osio.

Q&A

Mikä sai tekemään irtioton työelämästä?

Tunsin elämässäni outoa tyhjyyttä, vaikka kaikki oli ns. paperilla hyvin. Rupesin myös miettimään eläkeikääni, joka on n. 70 vuotta. Edessä on työvuosia yhtä monta kuin olen vanha! Tulin siihen lopputulokseen, että jos joskus haluan tällaisen rohkean liikkeen tehdä, on se hetki nyt.

Suunnitelmissani oli pitää hetki lomaa, tehdä kaikkea kivaa mitä mieleen tulee ja hakeutua sitten johtotehtäviin. Mieleni muuttui matkalla, kun elämä päätti ravistella arvomaailmaani.

Miten irtisanoutuminen käytännössä tapahtui?

Olin hoitanut oman osuuteni erään isomman projektin toteuttamisesta ja ajattelin, että ennen kuin otan taas uutta projektia putkeen, nyt voisi olla hyvä sauma jättää irtisanomisilmoitukseni. En siis tehnyt päätöstä yhtäkkiä, vaan olin hoitanut uuden projektipäällikön asiakkaalle, perehdyttänyt hänet keissiin ja varmistanut, että kaikki dokumentit on tallessa ja saatavilla.

Käytännössä tämä tapahtui siten, että varasin palaveriajan esimieheni kanssa ja kerroin suunnitelmistani. Hän oli ymmärtäväinen, tarjosi apuaan jos ikinä tarvitsen jotain, ja kannusti tulevaan muistaakseni jotenkin näin: ”Tulet varmasti pärjäämään elämässäsi.”

Näillä sanoilla oli iso merkitys. Tulen muistamaan tämän aina.

Miten olin järjestänyt taloudellisen toimeentuloni?

Olin kerännyt käteissäästöjä jo tovin. Sijoitukset olivat sivuroolissa, mutta toivat henkistä turvaa. Omia käteissäästöjä oli n. vuoden kulubudjetin verran. Sijoituksia ja yhteisiä ASP-säästöjä enemmän.

Koska irtisanouduin itse, maksoin myös itse 3,5 kuukauden karenssin ja omavastuun. Käytännössä syksyn 2019 maksoin itse itselleni. Tämän jälkeen työttömyyskassan jäsenyys mahdollisti ansiosidonnaisen, kunhan työssähaun ehdot täyttyivät.

Koronan vuoksi ansiosidonnaiseen tehtiin useita muutoksia, mm. maksupäiviä kasvatettiin vaikean työllisyystilanteen vuoksi. Normaalisti ansiosidonnaista maksetaan n. 1,5 vuotta. Koronan takia aikaa pidennettiin n. 2 vuoteen.

Ansiosidonnaisen suuruus on omalla kohdallani nettona suunnilleen puolet aiemmista tuloista. Mitä enemmän tienaat, sitä vähemmän suhteessa saat. Alkuun ylitin kuukausikulubudjettini, koska en ollut tottunut uuteen elämäntyyliin, mutta jossain vaiheessa päätin tiukentaa budjettiani. Classic case of downshifting!

Koenko, että olen joutunut luopumaan jostakin pienempien tulojen takia?

Myönnän, että ensin minua pelotti kulutustottumusten muuttaminen. Onnistuin kuitenkin ravistelemaan itseäni ja lopulta huomasin, että eihän se elämänlaatu huononekaan, jos jätän yhden Wolt-aterian tilaamatta tai kuljen julkisilla taksin sijaan. Puhumattakaan niistä tonnin laukuista, jotka mainitsin Livessä… Näin jälkikäteen ajateltuna koko ajatusmaailmani tuntuu naurettavalta. Miten voi ihminen olla niin hukassa, että kuvittelee laukun lisäävän onnellisuutta?!

Tämän lisäksi mainittakoon vielä, että meillä ei ole asuntolainaa tai autoa, joten isot kiinteät kulut olivat jo valmiiksi pienet. Olen aina karttanut tällaisia ”pallo jalkaan” -kustannuseriä. Ainut laina, jota minulla on, on opintolaina. Sitäkin on vain muutama tuhat euroa.

Mikä merkitys säästöillä ja sijoituksilla on ollut?

Käteissäästöillä oli huomattava käytännön merkitys. Sijoituksilla enemmän henkinen merkitys.

Viime kesänä maksoin itselleni lomarahan. Tämä tuntui hyvältä! Osingot ovat mukavaa ekstraa. Nämä tosin pyrin sijoittamaan aina, kun se on mahdollista. Suurimmaksi osaksi se on ollutkin mahdollista.

Miten lähipiiri on suhtautunut päätökseeni?

Hyvin ja huonosti.

Osa on kokenut inspiroivaksi – ”voisinkohan minäkin…?”. Osa on ihmetellyt, etenkin kun olen aina ollut tavoitteellinen, suunnitelmallinen, kunnianhimoinen, eteenpäin pyrkivä ja uraorientoitunut ihminen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että elämää ei voi elää toisten odotuksien mukaan. Jokaisen on elettävä elämänsä omannäköisesti.

Läheisten arvostelu satuttaa, mutta tuntemattomien moralisoinnista en jaksa kiinnostua. Yleensä arvostelu kertoo enemmän henkilön itsensä negatiivisuudesta sekä omista epävarmuuksista, asenteista ja ennakkoluuloista.

Onko kaikilla oikeus tällaiseen irtiottoon vai pitäisikö graindaamista jatkaa, vaikka ei tunnu hyvältä?

Kaikilla on ehdottomasti oikeus irtiottoon ja graindaamista ei todellakaan pidä jatkaa, jos se ei tunnu hyvältä. Tämä ei ole hyväksi omalle terveydelle pitkällä aikavälillä.

Tämän sanottuani haluan lisätä, että kehotan kaikkia kuitenkin aktiivisuuteen ja lisääntyneen vapaa-ajan hyödyntämiseen. En suosittele täyttä toimettomuutta ihan jo oman hyvinvoinnin takia. Inhottavaa ajatella tällaista, koska koen olevani työelämän Peppi Pitkätossu, mutta kannattaa pohtia miten täytät Linkediniin ja CV:lle tyhjän gäpin urallasi?

Miten olen aikani käyttänyt?

Josta päästäänkin seuraavaan kysymykseen.

Minulla ensimmäiset 12 kk menivät reissatessa, työnhaussa ja uramuutokseen liittyvissä valmennuksissa. Autoin pro bono myös muutamaa firmaa rahoitushakemuksien tekemisessä. Opiskelin GMAT-kokeisiin tohtoriohjelmaan hakemista varten, tästä tavoitteesta kuitenkin luopuen.

Toisen vuotena perustin blogin. Tätä kautta on tullut mm. sosiaalisen median markkinointiin ja freelance kirjoitushommiin liittyviä työtehtäviä, podcast- ja lehtihaastatteluja ja olen pro bono auttanut ihmisiä sijoittamisen aloittamisessa. Paljon on toiseen vuoteen mahtunut myös työnhakua. Tällä hetkellä count firmojen määrän osalta on 80 koko uraloman aikana. Tee perässä!

Oliko irtiotto mielestäni oikea päätös?

Toistaiseksi on ollut. Näen tämän investointina tulevaan.

Uskon kuitenkin, että menen vielä takaisin päivätyöhön. Olenhan vasta 35-vuotias (parin kuukauden päästä 36!!!). Samasta syystä koin turvalliseksi tehdä irtioton juuri nyt, eikä viiden tai kymmenen vuoden päästä.

Miksi en ole vielä löytänyt sopivaa uutta työpaikkaa?

Luulen, että tämä johtuu siitä, että scope on vaihtunut matkan varrella. Olen testannut monenlaista strategiaa ja joidenkin osalta tullut siihen lopputulokseen, että okei, tämä ei olekaan se mun juttu. Näen tämän kuitenkin hyvänä asiana, että olen saanut tutkia eri polkuja.

Nyt jos koskaan on ollut hyvä aika testata kaikenlaista. Moni asia olisi jäänyt tekemättä, jos en olisi sallinut itselleni ”rönsyilyä”. Monesti ihmisellä on ruusuinen kuva jostain tekemisestä ja vasta testaamalla selviää oliko tämä se sun juttu. Blogi on ainakin nyt vuoden päivien verran tuntunut oikealta ratkaisulta! Tohtoriopinnot puolestaan eivät 😂

Luulen myös yksinkertaisesti, että tielle ei ole vielä osunut firmaa, joka olisi täysin vastannut arvomaailmaani. Tämä on tärkeintä.

Mitkä on seuraavat tulevaisuuden askeleet?

Olen nyt jo ottanut askeleita kohti sivutoimista yrittäjyyttä. Aion myös tämän vuoden loppuun jatkaa ns. perinteisten palkkatöiden etsimistä.

Jos perustaisin oman yrityksen mitä se yritys sitten tekisi? Ehkä jotain kirjoittamiseen liittyvää. Ehkä jotain talouden valmentamiseen liittyvää. Ehkä jotain liiketoiminnan konsultointiin liittyvää. Ehkä jotain muuta. Tai ehkä kaikkia näitä.

Uskon kuitenkin, että minulla olisi vielä paljon annettavaa perinteisessäkin työssä. Täytyy vain löytää riittävän edistyksellinen ja arvoiltaan se oikea match.

Olenko kokenut joitain asioita haastavaksi ilman päivätyötä?

En ole kokenut ”henkisiä haasteita” ilman perinteistä päivätyötä. Päiväni täyttyvät erilaisista tehtävistä, tapaamisista ja puheluista. Oma verkostoni on iso ja olen aktiivinen.

Ymmärrän toki, että moni kokee esimerkiksi työyhteisön puuttumisen henkisesti rankkana. Tämäkin riippuu todella paljon työroolista. Jos on tehnyt paljon ihmisten kanssa fyysisesti töitä (esimerkiksi puhdasta myyntiä ja päivittäisiä asiakaskäyntejä, jonka Joonatan mainitsi Livessä), voi yksintyöskentely tuntua raskaalta.  

Minun tehtäviini kuului kansainvälisten projektitiimien liidaus etänä ja päiväni olivat tästä syystä fyysisesti antisosiaalisia – virtuaalisesti sosiaalisia kylläkin! Tein paljon etätöitä, koska suurimman osan työpäivistäni vietin luurit päässä kokouksissa ja välissä tein korkeaa keskittymistä vaativia tehtäviä, kuten suunnittelua, raportointia ja Exceleiden pyörittämistä.

Siten en koe eroa niin suureksi.

Onko ollut vaikea kehittää arjen rutiinit, kun ohjausta ei tule ulkopuolelta?

Olen rutiini-ihminen, jonka lisäksi minulla on melko hyvä itsekuri. Olen myös itsenäinen ja itseohjautuva. En siis koe, että olisin ollut mitenkään tuuliajoilla. Päivissäni on struktuuria ja sisältöä.

Päivänkulku menee kutakuinkin näin:

  • Herätys 8:30
  • Yhteinen aamupala (Tämä on ollut ihan luksusta! Mieheni työaikataulujen / yrittäjyyden takia tämä on ollut mahdollista lähes päivittäin.)
  • Työnhakua, workshoppeja, kirjoittelua, lukemista, sisältöä blogiin, haastatteluja, puheluja ym.
  • Kävely Fridan kanssa ja joskus treeni

Välillä saatan käydä lounaalla ja kaupungilla keskellä päivää. Mutta muutoin tuo aikataulu on kyllä mennyt noinkin tylsästi. Ehkä siksi olen ollut melko aikaansaava🙈

Mikä on ollut parasta uralomassa?

Parasta on ollut se, että saa päättää itse päivän sisällön ja aikataulun! Treenaaminen keskellä päivää, jos siltä tuntuu, koiran kanssa ulkoilu aurinkoisella säällä, lounaalla käyminen ilman, että täytyy katsoa kelloa jne.

Sivuvaikutuksena positiivista on ollut itseeni tutustuminen ja oman sisäisen äänen kuuntelun vahvistuminen. Olen kohdannut viimeisen parin vuoden aikana useita haasteita ja pettymyksiä, jotka ovat vahvistaneet minua ihmisenä. Uskon ja tunnen, että olen nyt parempi versio itsestäni. Tätä ovat läheisetkin sanoneet.

Onko tällainen irtiotto vain hyväosaisten etuoikeus?

Mielestäni ei ole vain hyväosaisten etu, sillä voihan olla, että joku hyväosainen on rakentanut niin korkean kulurakenteen itselleen, että irtiotto ei ole mahdollista. Tämä on kai juuri se ”kultainen vankila”. Riippuu siis todella paljon omasta kulurakenteesta.

Onko lisääntynyt aika mahdollistanut taloudellisempia kulutustapoja?

Ehdottomasti on! Ei kalliita työpaikkalounaita, ei siivoojaa, ruokaostosten jaksottaminen ja keskittäminen, ruuan tekeminen itse… näitä on monia. Uskokaa tai älkää, työssäkäynnistäkin syntyy kustannuksia!

Yleisesti on ollut enemmän aikaa analysoida ja kyseenalaistaa omaa kulutuskäyttäytymistä sekä järkevöittää säästämistä. Olen myös ymmärtänyt irtiottoni aikana, että aikaisempi tyhjä olo sisälläni johti usein shoppailuun. Sellaiseen ei nyt ole ollut tarvetta.

Myös ihmisten muistamiseen on voinut käyttää aikaa eri tavalla. Ennen kiireessä ja väsyneenä oli helppoa vain ostaa 50-100e lahja. Nyt ajattelen, että laitan lahjaan ennemmin vaivaa kuin euroja, esimerkiksi yhteisten kokemuksien ja oman ajan antamisen muodossa.

Top 3 vinkkiäni elämänmuutoksen tekemiseen?
  1. Suunnittele etukäteen, esim.: Miten turvaat toimeentulosi? Miten aiot käyttää aikasi? Mitä haluat uralomalta saavuttaa?
  2. Pidä avoin mieli: Kannattaa varautua siihen, että asiat eivät mene aivan suunnitelmien mukaan. Tilanteisiin tulee sopeutua ja jatkaa pää pystyssä kaikesta huolimatta. Itse en esimerkiksi osannut ennustaa globaalia pandemiaa🤔
  3. Pohdi omia vahvuuksia jo työssäoloaikana, mikäli kaistaa vain yhtään riittää: Missä olet hyvä? Mistä harrastuksesta nautit? Onko jotain sellaista taitoa, jonka myymistä voisit kokeilla jo työn ohella esimerkiksi kevytyrittäjänä, ilman y-tunnusta, “leanisti” ilman byrokratiaa (esim. ukko.fi kautta)?

Itsestään selvää on tietenkin omien työttömyysturva-asioiden selvittäminen. Esim. täyttyykö työssäoloehto? Mikä on ansiosidonnaisen määrä?

Mitä sanoisin niille, jotka haaveilevat irtiotosta, mutta eivät tee muutosta?

Hei, ketään ei voi pakottaa! Olemme kaikki yksilöitä eikä ketään voi pakottaa isoihin rohkeisiin elämää mullistaviin liikkeisiin.

Itseäni motivoi / hirvitti eläkeikä ja tunne elämän ohi lipumisesta loputtomassa oravanpyörässä. Näen, että modernissa maailmassa sinulla voi olla monta uraa. Erityisesti yksi kirja sai minut inspiroitumaan sen suhteen, että pystyn siihen! Kyseessä oli *Erik Bertrand Larssenin Paras -niminen kirja.

Paljonko säästöjä / sijoituksia pitää olla, jotta voi olla pois työelämästä 2 vuotta?

Säästöjä täytyy olla aivan minimissään 4 kk kuukausikulut ja nimenomaan käteismuodossa. Suosittelen kuitenkin, että käteissäästöjä olisi enemmän kuin tuo 4 kk. Itselläni oli vuoden kuukausikulujen verran käteistä, jonka lisäksi myös muuta puskuria löytyy.

Miksi käteistä? Jos olisin joutunut keväällä 2020 koronadropissa myymään eli realisoimaan sijoituksiani, olisin tehnyt yli -40% tappiot.

Jos oma ylpeys antaa periksi ja kuulut työttömyyskassaan, voit nostaa ansiosidonnaista, jolloin käteistä ei tarvitse olla kahden vuoden verran säästettynä. Välillä uralla tulee hetkiä, kun ansiosidonnaista tarvitsee ja se on mielestäni ihan ok. Sitä varten palkasta maksetaan työttömyysvakuutusmaksuja ja liittoja / työttömyyskassoja on olemassa.

Miten selviää lainojen lyhennyksistä ja lasten harrastusmaksuista?

Meillä ei ole lapsia eikä asuntolainaa. Mutta meillä on Frida! ❤️ Fridan meneviin kuluihin olemme osittain varautuneet säästämällä rahaa hänen omalle tilille. Fridaan menee vuodessa 2.500-3.000e (ruuat, eläinlääkärilaskut, koirahoitajan palkat, vakuutukset, hieroja, vitamiinit, herkut, lelut, tarvikkeet jne.).

Asuntolainan lyhennyksiin liittyen Joonatan antoi hyviä vinkkejä☝️ Onhan hän asuntosijoittaja.

  1. Kilpailuta asuntolaina ja sovi takaisinmaksuksi uudestaan maksimilaina-aika esim. 25 vuotta. Tämä kannattaa tehdä jo työssäoloaikana, kun säännöllisiä tuloja on ja olet pankin silmissä ”parempi asiakas”.
  2. Samalla kun kilpailuttaa lainan, voi pankin kanssa sopia, että ensimmäiset 12 kk maksetaan vain korkoja. ”Ylijäävän” rahan voi säästää itselleen (ks. seur. kohta).
  3. Siirrä normaali lyhennysmäärä omalle tilille tulevaa varten, jotta irtioton aikana on käteistä valmiina lainanlyhennyksiä varten.

Fiksua! Eli asuntolainaa voi itseasiassa hyödyntää oman puskurin muokkaamiseen! Tämä oli minulle uutta.

Ainoa lainoihin liittyvä oma kokemukseni koskettaa opintolainaa. Laitoin opintolainani lyhennysvapaalle nyt kesällä. Olin kesäkuussa maksanut reilu puolet opintolainasta takaisin ja olin pankkiin yhteydessä tiedustellen voisinko ottaa vuoden breikin lainanlyhennyksistä. Kävi ilmi, että S-pankissa, jossa opintolainani on, saa tehdä yhden maksuttoman muutoksen lainaan. Olen nyt vuoden tauolla opintolainalyhennyksistä, ja koska korotkin ovat nolla, ei opintolainaan liittyviä kuluja tällä hetkellä ole ollenkaan.

Mitä kaipaan työelämästä?

Haasteita! Itseä on aina kiva haastaa ja saada niitä onnistumisen tunteita, kun haasteet taklattu. Bisnesmaailmaa on myös vähän ikävä, koska elän ja hengitän talous- ja bisnesasioita. Onneksi näitä tarpeita saan toteuttaa myös muuta kautta.

Olenko onnellisempi nyt?

Vapauden tunne on kyllä lisännyt onnellisuutta, kuten myös perheen kanssa oleminen, läsnäolon tunne, omasta terveydestä huolehtiminen ja se, että jää aikaa itseni toteuttamiselle.

Tiedän, että tämä ei sopisi kaikille, joten siksi kunkin tulee miettiä mikä on itselle paras ratkaisu.

✨✨✨

Toivottavasti pystyin inspiroimaan teitä omien unelmien toteuttamisessa. Aina se ei ole helppoa, eikä sen pidä ollakaan. Kuten Denzel Washington Fall forward -motivaatiopuheessaan toteaa:

”To get something you never had, you have to do something you never did.”

And that I did.

📖🎧*lataa Nextory puhelimellesi tai tabletillesi ja käy kuuntelemassa Erik Bertrand Larssenin Paras-äänikirja, joka inspiroi minua irtiotossani!

No Comments

    Leave a Reply