Menu
Inspiroidu / Työelämä

Uraloma ja vapauden hinta

*sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä

Tämä aihe on herättänyt paljon tunteita viimeisen vuoden aikana.

Ilahdusta, innostusta, ihailua, ymmärrystä ja kannustusta, mutta myös kauhistelua, tuomitsemista, epäilyä, vertailua, pelottelua ja kyynisyyttä.

Samalla, kun osa on innostuneesti todennut kuinka rohkeaa ja siistiä päätökseni on, ja miten itsekin toivoisi tekevänsä samanlaisen irtioton joskus, olen myös kuullut olevani hullu, vailla päämäärää, jääväni luultavasti pitkäaikaistyöttömäksi ja kerta toisensa jälkeen varmistuksia siitä, että olihan tämä ihan oma päätökseni, eikä taustalla ole burnouttia, potkuja tai muuta ”epäilyttävää”.

Totuus on kuitenkin se, että halusin vain pitää lomaa. Ilman mitään draamaa. Olin mielestäni ansainnut sen kovalla työnteolla ja taloudellisella suunnittelulla sekä itsekurilla.

Avaan tässä kirjoituksessa syitä tarkemmin, koska aihe on herättänyt mielenkiintoa. Kerron myös miten rahoitin (ja rahoitan) lomani.

10 syytä miksi jätin hyväpalkkaisen työni

  1. Minä. Uraloma on myös minäloma. Sanonkin tätä eräänlaiseksi hyvinvointikuplaksi. Kukapa ei haaveilisi kiireettömyydestä, 9h yöunista, treenaamisesta omien aikataulujen mukaan sekä lisäajasta rakkaiden ja läheisten kanssa?
  2. Unelmat. Se, mistä unelmoin uraloman alussa viime syksynä on muuttunut matkan varrella useaan otteeseen. Minulla oli tiettyjä unelmia ja ajatuksia siitä mihin haluan mennä ja mitä haluan tehdä. Aluksi palkka ja uralla ylöspäin eteneminen olivat päätavoitteita. Vasta vajaa vuoden jälkeen aloin hahmottamaan todellisia intohimon kohteitani. Hoksasin mm., että sijoittaminen, raha, siitä kirjoittaminen ja siihen liittyvä sisällön tuottaminen ovat minulle mieluista puuhaa. Tällä tavalla syntyi Terhin rahablogi. Olin toki sijoittanut 10 vuotta, mutta työt olivat vieneet fokuksen muihin asioihin. Omat nettisivut olivat olleet haaveena jo pidempään, mutta scope tarkentui vastan ajan kuluessa. Tästä syntyi mukava harrastus.
  3. Elämän prioriteetit. Tunne siitä, että perhe ja rakkaat, stressittömyys ja oma aika olivat arvokkaampia kuin raha saivat päätymään tähän ratkaisuun. Tunnetta vahvisti yllättävä ja erityisen surullinen tapahtuma, kun nuori sukulaiseni menehtyi kesällä 2020. Tämä oli muistutus ja sai jälleen kyseenalaistamaan elämän prioriteetteja: mihin työ ja raha oikeastaan elämän prioriteettijärjestyksessä sijoittuvat? Aikaa tulee jäädä myös ihmisille. 💡Edit. Oletko koskaan lukenut mitä ihmiset kertovat katuvansa kuolinvuoteellaan? Suosittelen lukemaan.
  4. Tarpeet. Etenin tiedostamatta kirjaimellisesti Maslow’n tarvehierarkian mukaan. Maslow’n mukaan ihmisen tarpeet menevät tässä järjestyksessä: (1) fysiologiset tarpeet, esim. ruoka, juoma, hengitysilma – (2) turvallisuuden tarpeet – (3) yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet – (4) arvonannon tarpeet, mm. itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta – (5) itsensä toteuttamisen tarpeet, eli omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön. Tarpeeni olivat shiftanneet vahvasti itseni toteuttamisen tarpeisiin. Kaipasin työn rinnalle jotain tällaista.
  5. Vapaus. Loman aikana minulla on ollut vapaus valita miten aikani käytän. Ja paljon olenkin saanut aikaiseksi. Reissasimme 3 viikoksi puolisoni kotimaahan Meksikoon (juuri ennen kun maailma laitettiin kiinni). Olen saanut olla näinä vaikeina aikoina yrittäjäpuolisoni sparraaja. Olen tehnyt hyväntekeväisyysjuttuja. Juossut puolimaratonin. Opetellut kunnolla uimaan🙃 Tein lisäksi nämä nettisivut mahtavien tukijoukkojeni avulla, perustin blogin ja vierailin elämäni ensimmäisessä podcastissa. Aloitinpa jopa valmistelut tohtoriopintoja varten. No, se ei ollutkaan juttuni tässä hetkessä, mutta tulipa testattua! Olen toki käynyt myös uraan liittyviä valmennuksia, keskusteluja ja verkostoitunut – paljon. Uraloma ei siis suinkaan ole tarkoittanut toimettomuutta, vaan vapautta valita aikani käyttö.
  6. Eläkeikä. Kerrataanpas vähän tätä. Olen tehnyt palkkatöitä ja maksanut veroja 13-vuotiaasta lähtien mainosten jakamisesta kaupan hyllytykseen ja puhelintutkimushaastatteluihin. Jäädessäni lomalle olin tehnyt 22 vuotta töitä. Tässä ohessa olen käynyt koulut maisteritutkintoon saakka. Olen pian 35-vuotias. Eläkeikäni on n. 70-vuotta. Karu totuus on, että työikää on vielä 35 vuotta jäljellä. Töitä ehtii siis tekemään. Se, että olen ollut työelämästä vuoden tai kaksi pois ei pitäisi olla ihmeellinen asia. Käypäs muuten tsekkaamassa oma eläkeikäsi ja eläkekertymäsi työeläkesivuilta. Miltä näyttää ihan noin taloudellisestakin aspektista?
  7. Urasuunta. Ajattelinko tosiaan jatkaa samalla urapolulla seuraavat 35 vuotta? En. Tajusin, että olin ollut 8 vuotta alalla, johon minulla ei ollut aitoa intohimoa. Nyt oli hyvä hetki pistää ns. toinen ura vireille. 💡Edit. Aiheesta voi lukea mielenkiintoisen Kauppalehden jutun: “Työpaikkashoppailusta tuli tapa: Fomo-ilmiöstä kärsivät nuoret ammattilaiset vaihtavat työpaikkaa parin vuoden välein.”
  8. Itseni haastaminen. Olen luonteeltani kunnianhimoinen suorittaja. Kun koen, että haasteet loppuvat, hakeudun tilanteisiin, jossa niitä taas on. Olin yksinkertaisesti tylsistynyt. Tyhjän päälle heittäytyminen oli riittävän haastavaa ja jännittävää! Inspiroiduin viime syksynä norjalaisen Erik Bertrand Larssenin ”Paras” -kirjasta. Suositus! Kirjan voi tilata esim. *Adlibriksen sivuilta.
  9. Itseni kehittäminen. Kaipasin muutosta ei vain urasuuntaani ja elämäni sisältöön, mutta myös tapaani ajatella. Vaikka haluan haasteita ja vaihtelua, olen huono heittäytymään ja elämään ilman tarkkaa suunnitelmaa. Halusin kehittää itseäni näillä alueilla. Vaikka tyhjän päälle heittäytyminen oli jännittävää, ei se ollut helppoa. Suunnitelmani on toiminut, sillä maailma näyttää nyt hyvin erilaiselta.
  10. Intuitio. Olin haaveillut pidemmästä lomasta jo vuosia, valmistautunut, suunnitellut, puhunut asiasta. Joku tunne sisälläni sanoi, että nyt on oikea hetki. Näin jälkikäteen ajateltuna koen, että ajoitus oli täydellinen. Mikä olisi ollut parempi vuosi pitää breikki työelämästä kuin vuosi 2020? Ei pelkoa irtisanomisesta, lomautuksesta tai muista ikävistä yllätyksistä työn saralla.

Vapauden hinta

Ansaitsen nyt suunnilleen puolet vähemmän, mutta olen yllättäen onnellisempi. Downshiftaus on ollut paljon helpompaa kuin koskaan ajattelin. On tehty paljon tutkimuksia siitä, että tietyn tulotason jälkeen onnellisuus ei lisäänny. Se saattaa jopa kääntyä laskuun. Mitään absoluuttista rajaa tälle ei ole löydetty, mutta esimerkiksi erään Princeton Universityn tutkimuksen (2010) mukaan maksimionnellisuus saavutetaan n. 5 000 euron kuukausituloilla.

Downshiftaus

Ennen lomaa olin laskenut kuukausikulubudjettini tarkkaan ja analysoinut mistä kaikesta voin luopua. Ja luovuinkin paljosta. Lopetin esim. lehtitilaukset, kotisiivouspalvelun, ruokakassipalvelut ja ylimääräiset tv-palvelut, pistin vaatteiden oston ja kodin sisustamisen jäihin lähes kokonaan, vähensin ulkonasyömistä 90%, siirryin edullisempien kosmetiikkamerkkien käyttämiseen, rupesimme suunnittelemaan kaupassakäynnit etukäteen ja siirsimme ostoksemme edullisempaan ruokakauppaan, vähintään puolitin lahjoihin menevän rahamäärän sekä vähensin juhlien järjestämistä. Viimeisen vuoden aikana olen sopeuttanut kulujani siten, että kuukaudessa jää myös rahaa säästöön. Eli kyse on enemmänkin ollut rahankäytön järkevöittämisestä ja kulurakenteen ”uudelleenjärjestelystä”.

Ansiosidonnainen ja karenssi

Lisäksi selvitin tietenkin ansiosidonnaiseen liittyvät asiat. Yksi merkittävä asia, joka minun tuli huomioida ansiosidonnaiseen liittyen oli 3 kk karenssi. Karenssi tulee, jos irtisanoutuu ilman pätevää syytä. Näin ollen ensimmäiset 3 kuukautta maksoin itse itselleni, säästöjäni hyödyntäen. Tämän lisäksi kaikille tulee kaikissa tilanteissa 7 vrk omavastuuaika (ainakin viime vuoden puolella). Vasta omavastuuajan jälkeen on oikeutettu ansiosidonnaiseen. Sen lisäksi ensimmäisen ansiosidonnaisen maksussa on n. 2 viikon käsittelyaika, joka kannattaa huomioida. Eli yhteensä vähintään 4 kk kuukausibudjetti tulisi olla säästössä helposti käteiseksi muutettavassa muodossa.

Vinkkejä sapattivapaan toteuttamiseen

Step 1. Analysoi omat kuukausikulut konkreettisesti pankkitiliä tarkastellen. Kopioi muutaman kuukauden tilitapahtumat Exceliin tai ota paperia, kynä ja laskin. Jaa kulut eri kategorioihin: asuminen, liikkuminen, ruoka, muut laskut (vakuutus, sähkö, opintolaina, liiton jäsenyys jne.), Fun Money ym. Mikä on keskimääräinen kuukausibudjettisi?

Step 2. Katso kriittisesti mistä voisit luopua ja missä voisit nipistää. Onko autoa tarpeen pitää loman aikana? Mitkä ovat asumiskulut, voisiko niitä karsia (esim. lainan kilpailutuksen kautta)? Koska olet viimeksi kilpailuttanut netti- ja puhelinliittymät / sähkön / vakuutukset? Syötkö paljon ravintoloissa / tilaatko paljon ruokaa kotiinkuljetuksella? Voisitko rajoittaa tätä spesiaalihetkiin? Kuinka monta tv-suoratoistopalvelua sinulla on, riittäisikö yksi? Missä käyt kaupassa, voisiko esim. Lidl olla edullisempi kuin K-kauppa? Ostatko vaatteita tai tavaraa yli tarpeen? Selviäisitkö hetken ilman turhaa mielihyväshoppailua? Voisitko harkita second hand shoppailua? Ts. luovu kaikesta turhasta rahankäytöstä ja tämän jälkeen mieti uudestaan: mikä on kuukausibudjettisi?

Step 3. Kun tiedät kuukausibudjettisi, tiedät kuinka paljon rahaa pitää säästää. Säästä vähintään 4 kk kuukausikulujen verran säästöön karenssin, omavastuuajan ja maksuviiveen/käsittelyaikojen varalta. Suosittelen, että säästöjä olisi kuitenkin vähintään 5-6 kk verran yllättävien menojen varalta. Ansiosidonnainen on vähemmän kuin palkkasi, joten puskuria on hyvä olla, jos vaikka pesukone menee rikki.

Step 4. Tarkista, että olet työttömyyskassan jäsen. Työttömyyskassan jäsenyyden saa vähentää verotuksessa, eli todellisuudessa sen vuosihinta jää mitättömän pieneksi. Kelan maksama työttömyyspäiväraha on nimittäin maksimissaan 500-600e/kk. Kun taas ansiosidonnainen on sidottu tuloihisi ja on nettona n. puolet siitä mitä nyt tienaat. Huom. Mitä enemmän tienaat, sitä vähemmän suhteessa saat ansiosidonnaista ja toisinpäin.

Step 5. Selvitä minkä verran ansiosidonnaista saat bruttona. Laskuri löytyy työttömyyskassasi sivuilta. Entä nettona? Käy Veron sivuilla laskemassa veroprosentti ja selvitä tämä. Riittäisikö tämä sinulle kuukausittain? Jos kyllä, hyvä! Jos ei, haastan sinut miettimään miten saisit sen riittämään? Huom. Etuudesta peritään korkeampi veroprosentti kuin palkasta, mutta toisaalta työttömyys ja eläkemaksuja ei peritä.

Step 6. Selvitä kuinka pitkään ansiosidonnaista sinulle maksetaan. Toivottavaa tietenkin olisi, että löytäisit unelmaduunisi ja kutsumuksesi ennen ansiosidonnaisen maksupäivien loppuunkulumista. Koronan takia enimmäismaksuaika ei esimerkiksi tänä vuonna kulu ollenkaan puoleen vuoteen. Tämä on harvinainen poikkeus. Tyypillisesti pidempään työelämässä olleella maksupäiviä on max 400 pv eli 20 kk. Kuitenkin nyt tämä on 26 kk.

Step 7. Tee säästösuunnitelma ja “exit-aikataulu”. Kun tiedät konkreettisen aikatavoitteen, siihen on helppo sitoutua.

Step 8. Toimita palkanlaskentaan viimeistä palkkaasi varten hyvissä ajoin uusi verokortti. Oma lopputilini meni nollaveroprosentilla.

Step 9. Ilmoittaudu TE-toimistoon heti ensimmäisestä työttömyyspäivästä, jotta karenssi alkaa raksuttaa. Ole avoin kaikille ehdotuksille, vaikka lomailetkin. Koskaan ei voi tietää mitä mielenkiintoista elämä tuo tullessaan! Muista kuitenkin kuunnella itseäsi ja tavoitteitasi.

Step 10. Pitäydy budjetissa, äläkä lähde rönsyilemään. Määritä esim. Fun Moneyn osalta itsellesi “viikkoraha”. Näin pysyt helpommin budjetissa. Älä pode huonoa omaatuntoa siitä, että tuot avoimesti esille, että sinulla on budjetti ja aiot pysyä siinä. Sinun ei tule kuluttaa vain siksi, että miellyttäisit jotakuta muuta.

▫️▫️▫️

Vielä en ole taloudellisesti riippumaton. Taloudellinen riippumattomuus on tietenkin pitkän aikavälin tavoitteeni ja tämä edellyttää töihinpaluuta. Mitä se sitten onkaan ja missä muodossa se tapahtuukaan jää nähtäväksi.

Toivottavasti tästä artikkelista oli apua sinulle!

4 Comments

  • J-setä
    December 6, 2020 at 9:55 am

    Teit oikean päätöksen eikä siinä ole mitään moralisoitavaa. Se saattaa loppujen lopuksi osoittautua myös kansantalouden kannalta paremmaksi, koska voit vielä tulevaisuudessa päätyä vaikkapa hyvätuloiseksi yrittäjäksi ja ehkä jopa työllistät muita.

    Itse tein pitkän uran eräässä it-firmassa. Ajauduin alalle vähän vahingossa, vielä opiskeluaikana en olisi voinut kuvitellakaan uraa it-alalla. Mutta muutama vuosi sinänsä mielenkiintoisissa mutta huonosti palkatuissa ja epävarmoissa tutkimushommissa ajoivat minut kolmekymppisenä huomattavasti paremmin palkattuihin hommiin yksityiselle sektorille. Nelikymppisenä olin kuitenkin jo täysin leipääntynyt koko alaan ja ajattelin hakea lääkikseen. Olen aina ollut kiinnostunut lääketieteestä. En kuitenkaan hakenut, koska olisin joutunut rahoittamaan opiskeluaikaisen toimeentulon kokonaan omasta pussista. Se olisi ollut taloudellisesti täysin mahdollista mutta ei mielestäni järkevää. Jos olisin saanut vaikkapa vain työmarkkinatukea vastaavan summan kuussa, olisi sillä ollut ratkaiseva apu opintojen rahoittamisessa ja päätökseni olisi luultavasti ollut toinen. Koska mitään tukea en olisi opintoihini saanut, jatkoin it-hommissa, vaikka aavistin ettei työtä riitä eläkeikään asti. Ja niinhän siinä tietenkin kävi, että minut irtisanottiin viisikymppisenä eikä ikäsyrjinnän takia uutta työtä ole enää löytynyt. Sen sijaan lääkärinä uraa olisi riittänyt vielä 15 vuotta ja yksityisellä puolella pidempäänkin. Yhteiskunnalta jää nyt saamatta iso summa verotuloja. Itse en sen sijaan koe hirveästi menettäneeni. Mielekästä tekemistä riittää ja varallisuuttakin on kertynyt ihan mukavasti, joten leipäjonoon ei ole tarvinnut mennä 🙂

    Reply
    • terhi
      December 16, 2020 at 11:56 am

      Kiitos kun jaoit tämän tarinan. Ikäsyrjintä on kurja asia, josta onneksi nykyään puhutaan yhä enemmän ja toivottavasti tulevaisuudessa asialle tehdäänkin jotain konkreettista. Toivotaan, että löydät vielä mukavan työn ja pääset jatkamaan eteenpäin urallasi!

      Reply
  • Veroprosentti nelkytyheksänjapuoli
    November 21, 2020 at 11:00 am

    Kaikella kunnioituksella: Etkö koe moraalisesti haastavana sitä, että todellisuudessa et rahoita ”uralomaasi” itse vaan sen rahoittavat muut työttömyyskassan jäsenet (esim. minä) korkeampina jäsenmaksuina etkä edes pyri löytämään duunia? Tämä kuvastaa ansiosidonnaisen ongelmaa eli ihmiset hakevat uutta duunia vasta siinä vaiheessa kun ansiosidonnainen loppuu. Täysin eri asia olisi lomailla omalla kustannuksella eli omilla säästöillä.

    Reply
    • terhi
      November 23, 2020 at 12:48 pm

      En näe tässä korrelaatiota jäsenmaksujen mahdollisiin korotuksiin. Loogisesti pääteltynä arviolta lähes 2 prosentilla noussut työttömyysaste tämän vuoden aikana on syy mahdollisiin korotuksiin. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut saa vähentää täysimääräisinä tulon hankkimisesta aiheutuneina menoina verotuksessa. Jäsenmaksu pitää maksaa myös työttömänä ollessa. Ansiosidonnaisesta rahoitetaan 37% kerättyjen verojen kautta ja 57,5% palkoista kerätyillä työttömyysvakuutusmaksuilla. Työttömyyskassa rahoittaa turvasta 5,5%. Karenssi ja omavastuuaika, jotka muun muassa rahoitetaan itse tulee huomioida taloudenhoidossa. Säästöjä tulee olla ja taloudellinen suunnitelma täytyy olla tehtynä. Jos haluat lisätietoja työnhakuuni liittyen, tästä enemmän Linkedin-profiilini puolella.

      Reply

Leave a Reply