Menu
Inspiroidu / Työelämä

Neula heinäsuovassa

Kuten moni lukija täällä tietää tein irtioton työelämästä syksyllä 2019. Kerroin irtioton syistä ja taloudellisesta näkökulmasta postauksessani Uraloma ja vapauden hinta, joka on, by the way, luetuin blogipostaukseni.

Etsin edelleen ”sitä oikeaa”.

Tässä vaiheessa matkaa olen käynyt kymmeniä keskusteluja eri firmojen kanssa, kerännyt CV- ja hakemuspalautetta ammattilaisilta, sparraillut headhuntereiden kanssa ja osallistunut pariin uravalmennukseen.

Ajattelin tässä kohtaa jakaa työnhakukokemuksiani tänne blogin puolelle. Jospa tästä olisi jollekulle jotakin hyötyä tai antaisi ainakin perspektiiviä.

Onko korona vaikuttanut työmarkkinoihin?

On, paljonkin.

Oman empiirisen kokemuksen perusteella ainakin seuraavat koronatekijät ovat vaikuttaneet työmarkkinoihin.

  1. Yt-neuvottelut, jotka asettavat useita rajoituksia talon ulkopuolisiin rekrytointeihin liittyen.
  2. Korkea työttömyys (ks. tilastot alempana).
  3. Jo ilmoitettujen työpaikkojen peruminen kesken prosessin epävarmassa taloudellisessa tilanteessa.
  4. Firmojen kulukuuri, eli mm. investointien ja uusien rekrytointien jäädyttäminen.
  5. Työpaikkojen vaihtamiseen liittyvä alhaisempi aktiviteetti ja tätä myötä alhaisempi määrä mielenkiintoisia tehtäviä tarjolla.
  6. Korkeampi määrä sisäisiä kandeja, joita vastaan on talon ulkopuolisena vaikea kilpailla.
  7. Huonot työtarjoukset johtuen korkeasta työttömyydestä, ihmisten ahdingosta ja firmojen etulyöntiasemasta (“ota tai jätä” -mentaliteetti).
  8. Alhaisempi määrä toimeksiantoja headhuntereilla, jonka johdosta vähemmän suoria yhteydenottoja Linkedinin kautta.
  9. Fyysisten tapahtumien ja tapaamisten kieltäminen, joka on hankaloittanut työnhakuun liittyvää verkostoitumista ja suhteiden rakentamista.
  10. Rekrytointien toissijaisuus kriisitilanteessa, etenkin viime keväänä.

Yllättävää on ollut huomata, että moni rekrytoija on tässä vaiheessa jo “unohtanut” koko pandemian. Se näkyy haastattelukysymyksissä ja asenteissa.

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Suomessa on edelleen eniten pitkäaikaistyöttömiä sitten vuoden 2017. Työttömyysaste oli 9% huhtikuussa, joka on 1% enemmän kuin vuosi sitten. Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan huhtikuussa 244 000, mikä oli 30 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Tilanne on siis jopa mennyt huonompaan suuntaan.

Positiivista on se, että vaikka työttömien määrä on kasvanut, myös työllisten määrä on kasvanut. Tämä tarkoittaa sitä, että työvoiman määrä on kasvanut, mutta aukiolevien työpaikkojen määrä ei ole riittänyt kuromaan kiinni tätä kasvua.

Statistiikkaa

Pidän Exceliä työnhakuun liittyvistä keisseistäni. Tämä auttaa jäsentämään työnhaun strategiaani ja tuo konkretiaa edistymisen osalta.

Myyntityössä opin, että jokainen menetetty keissi vie lähemmäs clousattua keissiä. Olen yrittänyt pitää tämän saman mentaliteetin. Projektipäällikkö sisälläni taas haluaa Excelöidä kaiken ja seurata edistymistä.

Tähän mennessä keissejä / liidejä on kertynyt melkein 70. Toisin sanoen 70 eri firmaa, kun suorat yhteydenotot ja oma aktiivisuus lasketaan yhteen. Tämä tarkoittaa headhuntereita, firmojen rekrytointihenkilöitä, vanhoja kollegoita ja yhteistyökumppaneita työtarjouksineen, omia hakemuksia ja omaa prospektointia.

Erilaisia keskusteluja ja haastatteluja olen käynyt yhteensä n. 40.

Olen ollut aktiivinen, mutta myös selektiivinen. Olenko ollut liian selektiivinen? Voi olla, sillä välillä tuntuu siltä kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Päätös ei toki ole aina ollut omissa käsissäni.

Useimmin kysytty kysymys

Yleisin kysymys, jota minulta kysytään etenkin perinteisissä työhaastatteluissa on: ”Mitä olet tehnyt, miten olet aikasi käyttänyt?”

Se, että olen rakentanut omat nettisivut ja perustanut tämän blogin, johon aktiivisesti tuotan sisältöä ei ole riittävä vastaus. Blogini, siihen liittyvät haastattelut ja muut yhteistyökuviot ovat asioita, joita tuon avoimesti ja ylpeästi esille Linkedinissä ja CV:ssäni, mutta, kuten sanottu, tämä ei riitä nykytyömaailmassa.

Uskokaa tai älkää, välillä blogiharrastuksestani on ollut jopa haittaa! Osa etenkin konsultointifirmoista ei pidä siitä, että työntekijöillä on harrastuksia. Toivottavaa olisi, että voit olla firman ja asiakkaan käytettävissä 24/7. Tämä varmaan sopiikin jollekulle, mutta itse tarvitsen työn oheen myös merkityksellisiä harrastuksia. Tämä on mielestäni ihan tervettäkin.

Uralomaani on mahtunut sparrailujen ja valmennuksien sekä blogin lisäksi tietenkin työnhakua ja verkostoitumista (voin kertoa, että nuo edellämainitut 70 keissiä ovat vieneet aikaa jonkun verran) sekä pikkuisen myös hyväntekeväisyyttä.

Yksi tämän breikin kohokohtia on ehdottomasti ollut reissumme Meksikoon. Loppuvuodesta 2019 matkustimme muutamaksi viikoksi Meksikoon mieheni kotimaahan. Se, että pystyin tekemään näin pitkän matkan ei olisi ollut mahdollista, jos olisin ollut töissä. Ja mikä onni olikaan, että ehdimme tehdä tämän ennen kuin rajat laitettiin kiinni! Matka oli tärkeä, sillä pääsimme viettämään aikaa mieheni äidin kanssa.

“When life gives you lemons, make lemonade”

Vasta vuoden ”lomailun” jälkeen syntyi Terhin rahablogi. Irtiotollani ja lomani venymisellä on siis ollut joku isompi tarkoitus ja olen tämän projektin toteuttamisesta sekä kiitollinen että tyytyväinen.

Blogini ansiosta, koronasta huolimatta, olen tämän vajaan parin vuoden aikana tutustunut määrällisesti useampaan uuteen ihmiseen kuin mitä työelämässä minulla olisi tässä samassa ajassa ollut mahdollista. Olen myös iloinen näistä nettisivuihin ja markkinointiin liittyvistä taidoista, joita olen päässyt oma-aloitteisesti kartuttamaan.

Yksi yllättävä piirre, joka matkan varrella on myös kehittynyt vahvasti on ihmistuntemus. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten luonteet, tunnetilat ja intentiot, mutta nyt nämä vaistot ovat kehittyneet ihan uudelle levelille.

Olen tavannut niin monia ihmisiä ja käynyt niin monia keskusteluja, että pystyn nykyään heti ensikontaktista kertomaan klikkasiko meillä, minkälaisesta henkilöstä on kyse ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Tämä liittyy eleisiin, sanavalintoihin ja ilmapiiriin. Varsin hyödyllinen taito.

Mitä seuraavaksi?

Olen luottavaisin mielin, että talous lähtee elpymään viimeistään kesälomien jälkeen. Nyt jo on orastavia merkkejä talouden elpymisestä täällä Suomessakin.

Kävin tällä viikolla motivointilounaalla erään samassa tilanteessa olevan kokeneen kauppatieteilijän kanssa ja keskustelimme tästä aiheesta. Voi olla, että syksyllä nähdään yllättävänkin korkeaa aktiivisuutta työmarkkinoilla.

Joka tapauksessa pidän tätä ”matkaa” maratonina ja kaikki nämä kokemukset, joita tässä matkan varrella on kertynyt ovat pieniä milestoneja kohti isompaa tavoitetta. Jännittävää nähdä mikä se lopputulos tulee olemaan.

Meanwhile, jatkan unelmointia, suklaan syömistä ja pörssikurssien seuraamista🦋

Kiitos, kun olet matkassani mukana & mukavaa kesäkuuta just sulle!

No Comments

    Leave a Reply