Menu
Rahatiedot & -taidot

Koiran omistaminen ei ole vain rahasta kiinni

Tämän postauksen oli tarkoitus tulla julkaisuun jo tämän vuoden kesäkuun puolella inspiraationa ”yksinhuoltaja-ajasta” Fridan kanssa, kun mieheni oli käymässä kotimaassaan Meksikossa.

Moni teistä kuitenkin tietää, että kävimme kesällä ja vielä nyt syksylläkin läpi aika kurjia juttuja, kun Frida sai useita puremahaavoja koirahotellissa lomamatkamme aikana. Olemme selvitelleet asiaa useamman kuukauden, mutta valitettavasti eläinsuojelulait Suomessa ovat jääneet jälkeensä ajasta. Asiaa esitutkittiin eläinsuojelurikoksena, mutta jätettiin varsinainen tutkinta tekemättä.

Sain useita yhteydenottoja vastaavista tapauksista saman koirahotellin entisiltä asiakkailta. Fridan tapaus ei ollut näistä pahin. En ihmettele, etteivät nämä ihmiset olleet eskaloineet asiaa, sillä mitä hyötyä siitä olisi ollut? Fridallekin jäi pysyviä henkisiä ja fyysisiä vammoja, joiden kanssa opettelemme nyt elämään, mutta viranomaiset eivät näistä olleet kiinnostuneita.

Tämä kirjoitus jäi aiemmin julkaisematta, koska aihe oli arka. Sitä se on edelleen, mutta elämässä täytyy siirtyä eteenpäin.

Haluankin nyt julkaista tämän postauksen, sillä kuten tämäkin tarina opetti, lemmikin omistaminen ei ole vain rahasta kiinni. Kuten meidänkin tapauksessa, henkinen ja ajallinen sitoutuminen ovat rahaa isompia asioita. Hädän hetkellä rahalla ei ole merkitystä, sillä mitäpä sitä ei oman perheenjäsenensä eteen tekisi.

Yksinhuoltajaelämää ja surkeiden sattumusten sarja

Ihan alunperin rupesin miettimään tätä aihetta, kun pääsin kesäkuun lopussa kokeilemaan yh-elämää Fridan kanssa 11 päivän ajan. Puolisoni matkusti äitinsä luokse Meksikoon, joten olin Fridan kanssa kahdestaan 1,5 viikkoa. Olin juuri puhunut Instagramin stoorien puolella siitä, miten huomattava ero jo ulkoilutuksiin menevän ajan kannalta on, onko koiran kanssa yksin vai kaksin, kunnes kaaduin samana päivänä pyörällä ja satutin polveni pahasti.

Pääsin onneksi heti päivystävään tapaturmavastaanottoon yksityiselle lääkärille vakuutuksen turvin, eikä polveni vaatinut sen suurempia toimenpiteitä. Siltikin, yhtäkkiä ulkoilutuksiin menevä aika ei enää tuntunutkaan miltään, kunhan olisi vain pystynyt kävelemään kivuitta!

Tapaturmaa seuraavalle päivälle oli tietenkin varattu juhannusreissu. Koska emme autoile, tämä rampa pakkasi laukut ja matkusti särkylääkkeillä tropattuna ontuen bussilla ja junalla koiran kanssa Kouvolaan. Ainiin, muistinko kertoa, että meidän talon hissi oli tietenkin rikki just näinä päivinä! Asumme, tottakai, ylimmässä kerroksessa. Nyt jälkikäteen voin jo nauraa tälle surkeiden sattumusten sarjalle, mutta kuten arvata saattaa tuolloin ei naurattanut.

Onneksi tapaturmassa ei sattunut pahemmin, mutta mitä jos olisi sattunut? Kuka olisi Fridasta sitten pitänyt huolta?

Koronan aiheuttama pentubuumi vai harkittu hankinta?

Samaan aikaan, kun kirjoittelin tätä postausta kesällä, luin sattumoisin lemmikkibisneksestä artikkelin kesäkuun Talouselämästä (25/2021).

  • Talouselämän mukaan v. 2020 rekisteröitiin peräti 48 895 koiraa, joka on +8% enemmän kuin v. 2019.
  • Myös vuonna 2021 trendi on jatkunut ja vuoden ekalla puoliskolla rekisteröitiin jopa +11% enemmän koiria kuin v. 2020!

…todellinen pentubuumi siis. Syynä mikäs muukaan kuin koronan aiheuttama kotoilu ja etätyömahdollisuudet.

Vaikka korona aiheutti pentubuumin, haluan tässä postauksessa korostaa, että koiran hankkiminen ei saa olla harkitsematon hankinta. Elämää on myös koronan jälkeen.

Koiraan sitoudutaan ennen kaikkea henkisesti, eikä hyvä tulotaso tee lemmikin hankintaa vielä järkeväksi. Myös Talouselämän artikkelissa korostetaan muitakin kuin raha-aspekteja, eli mm. sitä, että koira on perheenjäsen 10-15 vuotta.

Koira aarrekartalla

Omalla kohdallani koira oli ollut aarrekartallani vuosia. Jo lapsena unelmoin omasta koirasta. Meidän perheeseen ei koiraa kuitenkaan voitu hankkia, koska perheessäni on allergikkoja ja astmaatikkoja.

Ensimmäinen koiracrushini taisi olla meidän naapurin tanskandoggi, joka oli mielestäni niin ihana! Olin tällöin n. 10-vuotias. Tämän jälkeen rotupreferenssi vaihtui ja joskus parikymppisenä ihastuin mm. yorkshiren terrieriin. Lopulta päätin toteuttaa unelmani ja roduksi valikoitui dalmatiankoira. Syinä olivat dallun koko, sporttisuus ja erikoinen luonne.

Koiran hankkiminen ei tapahdu ihan sormia napsauttamalla. Hyvän kasvattajan löytymiseen meni meillä jokunen kuukausi. Soitin aktiivisesti muutamalle kasvattajalle ja kyseltiin toisiltamme puolin ja toisin kysymyksiä. Ihan ensiksi pitää katsoa, että kemiat mätsäävät. Lähinnä siksi, että tulet luultavasti olemaan kasvattajaan yhteydessä esimerkiksi terveyteen liittyvissä kysymyksissä.

Lisäksi kannattaa huomioida, että pentueen syntymiseen menee hetki. Ei ole sanottu, että tuo kiva kasvattaja tekisi pennut ihan lähitulevaisuudessa. Nartun tiineyskin kestää jo pari kuukautta. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.

Nyt buumin aikaan pentua on saattanut joutua odottamaan jopa vuoden. Ehkä ihan hyvä: jää aikaa harkintaan.

Oikea rotuvalinta helpottaa koira-arkea

Koira-arkea helpottaa huomattavasti, kun valitset omaan elämäntyyliisi sopivan koirarodun. Rotua ei tule valita heppoisin perustein.

Ota huomioon ainakin seuraavat seikat.

(Käytännön esimerkkinä toimii tietenkin dalmatiankoira🐾)

1. Käyttötarkoitus

Dalmatiankoirat jalostettiin aikoinaan juoksemaan hevosvaunujen vierellä, eli ne ovat olleet ns. vaunukoiria. Siksi tämä aktiivinen ja liikunnallinen rotu oli meille luonnollinen valinta. Pystyimme yhdistämään oman juoksuharrastuksen koira-arkeen.

Vahtikoiranakin niitä on käytetty, mutta nykyiset yksilöt ovat niin seurallisia ja ystävälllisiä, ettei niistä ole vahtikoiriksi. Frida ei esimerkiksi juurikaan hauku, mikä on hyvä, koska asumme kerrostalossa.

Dallut luokitellaan ajokoiriksi, eli mm. beaglet, rhodesiankoirat/ridgebackit ja muut metsästävät ”ajavat” luppakorvat kuuluvat samaan kategoriaan. Dalmatiankoiria ei kuitenkaan enää nykyään käytetä metsästykseen. Tämäkin on hyvä, sillä me emme harrasta metsästämistä. Parin kanin ja linnun perään Frida on tosin lähtenyt, eli vainu on tallella🐇

Dallut on luotu toimimaan ihmisen apuna ja tämä näkyy mm. siinä, että Fridan on pakko päästä kaikkeen mukaan. Fridalta luonnistuu mm. julkisissa matkustaminen, ravintolassa käyminen ja tavarataloissa shoppailu. Onpa hän käynyt kanssani ottamassa muutamat ulkokoronatestitkin!😂

Osallistuva luonne sopii meille hyvin ja otamme Fridan mielellämme mukaan – jopa staycationeille. Nämä ovat hyviä aktiviteetteja ja aivojumppaa tälle energiselle koirarodulle.

2. Luonne

Sanotaan, että koirilla on muka huono muisti, mutta tätä en allekirjoita ainakaan meidän yksilön tapauksessa.

Ehkä valikoiva muisti ja ennen kaikkea kuulo; dallut ovat todella itsepäisiä. Fridalla on esimerkiksi tapana osoittaa mieltään, huokailla ja nurista, jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla. Dalmatiankoirista tosin sanotaankin, että heillä on hyvä muisti, ovat erityisen älykkäitä, kekseliäitä ja nopeita oppimaan. Allekirjoitan.

Tämänkin osalta roduissa on todella isoja eroja. Kannattaa selvittää luonteelle ominaiset käyttäytymismallit ja mukauttaa koiran arki tukemaan näitä käyttäytymismalleja. Joskus se voi vaatia tiukkaa koulutusta ja erittäin tarkkaa johdonmukaisuutta.

Tässä hauska lista eri koirarotujen älykkyystestituloksista (dalmatiankoira #39./79.)

3. Terveys

Dalmatiankoirilla esiintyy ”albiinogeenin” (valkoinen väri) vuoksi kuuroutta ja siksi pennut tulee kuulotestata ennen perheeseen luovutusta. Kuuroa koiraa voi olla erittäin haastava kouluttaa ja näistä tulee helposti säikkyjä yksilöitä, kun yksi vaisto puuttuu.

Lisäksi dalluilla on erikoinen aineenvaihdunta, se ei nimittäin pysty pilkkomaan lihassa olevaa proteiinia tavalliseen tapaan ja voi johtaa pahimmillaan virtsakiviin – etenkin uroksilla. Siksi pääasiallisena ruokana käytämme erikoisnappulaa, jossa on laskettu ravintoaineet optimiksi ja proteiinin lähteenä toimii muu kuin liha. Luonnollisesti ruoka on kalliimpaa, mutta tukee terveyttä.

Olen kuullut, että joillain dalluilla on myös muita ruoka-aineallergioita, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi erilaisia iho-ongelmia. Fridalla näitä ei onneksi ole.

Fridalla oli aikoinaan erilaisia tulehduksia etenkin juoksujen aikaan: virtsatietulehduksia, silmätulehduksia, korvatulehduksia, valeraskautta… Siksi päätimme steriloida Fridan jo v. 2015, kun Frida oli parivuotias. Tämä helpotti tulehduksia, mutta nyt vanhemmiten niitä on taas alkanut tulemaan jonkun verran. Mummeli on herkempi kaikelle.

Viimeisimpänä juttuna jouduimme vaihtamaan Fridan ruuan vähärasvaiseen hypoallergenic ruokaan. Fridalla oli maksa- ja haima-arvot koholla, joka kävi ilmi kesän tapahtumisen jälkitutkimuksissa.

Tähän voi olla monta syytä, joista yhdeksi epäilen sitä, että haavojen oltiin annettu kunnolla tulehtua ennen hoitoon hakeutumista silloin heinäkuussa.

4. Karva & allergisointi

Dalmatiankoirista irtoaa ympäri vuoden valkoista ja mustaa karvaa. Tarrarulla on kovassa käytössä ja sisustuksen väreiksi on valikoitunut vaaleanharmaa ja sininen😉

Positiivista on se, että Fridaa ei tarvitse trimmata ja pesuakin tarvitsee todella harvoin. Upea pitkä turkki tarkoittaa yleensä säännöllistä trimmaamista ja pesua. Nykyään koiratrimmaamoja löytyy onneksi hyvin.

Tiesin Fridaa hankkiessa, että olen allerginen koirille. Onnekseni omat koira-allergiani siedättyivät ensimmäisen kuukauden aikana. Uskalsin tehdä päätöksen koiran hankinnasta, koska koira-allergia ei ollut koskaan vaivannut minua.

Mielen voima tässä koira-asiassa taisi olla vahvempi kuin fyysiset oireet. Niin paljon omaa koiraa olin aina halunnut🐶

5. Sukupuoli

Tämäkin on asia, joka tulee ottaa huomioon!

Aluksi meinasimme hankkia uroksen, koska emme halunneet säätää nartun juoksujen kanssa. Ystävällinen kollegani, aktiivinen koiraharrastaja kuitenkin kehotti ottamaan ensimmäisenä koirana nartun. Tämä siksi, että dalmatiankoirat ovat voimakastahtoisia ja nartut ovat yleensä ylipäänsä pehmeäluonteisempia.

Myös koossa voi olla huomattavakin ero. Esim. urosdallut voivat olla yli 40 kiloisia! Frida painaa n. 26 kg (ja on silti niin vahva, että voi kaataa isonkin miehen halutessaan).

6. Eliniänodote

Pienet koirat elävät yleensä pidempään kuin suuret koirarodut.

Dalmatiankoirat voivat elää jopa 17-vuotiaiksi (Wikipedian mukaan 12-17 -vuotiaiksi). Frida täyttää pian 8 vuotta🎈🦴 Tämä on n. 64 vuotta ihmisvuosissa.

Koirien “ihmisikä” lasketaan erikoisen kaavan mukaan.

Lemmikkiin sitoudutaan ennen kaikkea henkisesti

Muistan, kun Frida vihdoin oli tulossa perheeseemme v. 2014. Kuulin useita ”varoituksia” siitä, kuinka koiraan menee sitten paljon rahaa.

No ensinnäkin, meneehän lapseenkin rahaa 😂 Ja Frida on meille kuin lapsi. Lisäksi (pian) 8 vuoden kokemuksen perusteella voin sanoa, että isommaksi investoinniksi näen henkisen sitoutumisen.

Sitoutuminen tarkoittaa vastuun kantamista ja koiran huomioon ottamista arjessa parhaalla mahdollisella tavalla. Jos ei ole valmis sitoutumaan henkisesti, ei silloin myöskään kannata hankkia lemmikkiä.

Meillä sitoutuminen tarkoittaa sitä, että pyrimme kohtelemaan Fridaa tasavertaisena perheenjäsenenä ja tarjoamaan parhaat mahdolliset fasiliteetit. En yksinkertaisesti ymmärrä ihmisiä, jotka hankkivat koiran ja kohtelevat koiraa sitten kuin ilmaa.

Muutamia esimerkkejä koiran huomioimisesta:

  • Huolehdimme Fridan terveydestä viemällä eläinlääkäriin matalalla kynnyksellä (siksi vakuutus).
  • Syötämme vain erikoisruokavalion mukaista ruokaa, joka huomioi dalmatiankoirien aineenvaihdunnan.
  • Pidämme huolen, että Frida saa monipuolista aktiviteettia ja liikuntaa päivittäin.
  • Ylläpidämme lihaksien ja nivelien hyvinvointia hierontapalveluita ja vitamiineja käyttämällä.
  • Fridaa ei koskaan vain jätetä yksin, vaan jätämme ajanvietteeksi mm. erilaisia aktivointileluja.
  • Emme päästä yksinolotunteja yli 8h, vaan hyödynnämme hoitolapalveluita.
  • Jos arkemme on ollut erityisen stressaavaa tai rutiineihin on tullut muutoksia, käytämme rauhoittavaa feromonidiffuuseria kotona ja välillä ilman reseptiä saatavia rauhoittavia valmisteita.
  • Jos takana on leikkaus tai muu toimenpide, joka vaatii tarkkailua, emme jätä Fridaa yksin lainkaan.

Osa edellä mainituista asioista vaatii toki rahaa, mutta juontavat juurensa juurikin henkisestä sitoutumisesta ja vastuun ottamisesta.

Sidottua aikaa ei myöskään kannata unohtaa.

Vapaa-ajasta, kun työpäivä matkoineen on vähennetty, menee helposti yli 40% erilaisiin aktiviteetteihin. Toki jos on kaksi henkilöä aika puolittuu.

  • Laskin, että normaalipäivänä ulkoilutuksiin menee vähintään 2h. Frida lenkitetään aamulla, päivällä ja illalla, joista yksi pidempi aktiviteetti. Joskus vielä neljäskin lyhyt ulkoilutus.
  • Näiden lisäksi menee n. 0,5-1h erilaisiin tehtäviin kuten kynsien leikkaus, hampaiden pesu, vesien vaihto, ruokkiminen, mahdolliset lääkkeet, ruokien tilaus jne.

Mitä koira sitten maksaa?

Vasta viimeisenä kohtana tässä postauksessa haluan käsitellä kustannukset. Tämä jakaantuu kahteen osaan. Kasvattajalle maksettavaan hintaan ja vuosittaisiin kuluihin.

1. Kasvattajalle maksettava hinta

Kasvattajat saavat itse hinnoitella pennut. Koronan aiheuttaman kysynnän takia osa kasvattajista on nostanut hintoja. Mielestäni tämä on hieman kyseenalaista.

Rodulla on vaikutusta hintaan. Hinta voi olla muutamasta sadasta pariin tuhanteen euroon. Pienet koirarodut ovat kalliimpia kuin isot. Luin Talouselämästä, että Kennelliiton pentuvälityssivuilla pomeraniat maksavat tällä hetkellä 3 000e ja ranskanbulldoggit 2 500e.

Muistaakseni maksoimme Fridasta n. 1 500e v. 2014.

2. Vuosikulut

Kuinka paljon meillä sitten menee vuosittain Fridan kuluihin?

Viimeisen 12 kuukauden aikana on mennyt melkein 4 000 euroa. Takana on toki poikkeukselliset 12 kk, sillä kesällä tapahtuneiden asioiden takia meillä on mennyt 1 000 euroa ekstraa eläinlääkäreihin, fysioterapiaan ja erilaisiin lisäravinteisiin ja lääkkeisiin.

Joillekin tämä saattaa kuulostaa paljolta, mutta vertailun vuoksi voin kertoa, että omaan hevoseen menee 700-900 e/kk, eli helposti 10 000 e/v (hevosharrastajat, korjatkaa jos olen väärässä*).

*Omaan hevoseen voi kuulemma mennä pk-seudulla 1 000-2 000 e/kk ml. valmennukset ja kilpailut. Ratsastuskouluun (eli ratsastaminen jonkun toisen omistamalla hevosella) menee n. 400 e/kk.

Olemme pyrkineet varautumaan erilaisiin kustannuksiin edes osittain avaamalla Fridalle oman tilin. Tilille menee kuukausittain pieni summa. Tilin saldo ei aina riitä kattamaan kuluja, mutta pääasia, että sieltä voi maksaa ruuan ja joitain eläinlääkärimaksuja.

Ohessa erittely ylätasolla.

Tätä taulukkoa olikin sitten kiva keräillä kasaan molempien käyttö- ja luottokorttitileiltä, yhteiseltä ruokatililtä, ei-kategorisoiduista tapahtumista (Danskella onneksi suurin osa tunnistaa automaattisesti ja menee lemmikki-kategoriaan) – unohtamatta tietenkään vakuutuskorvauksia, jotka tuli etsiä tilitapahtumista ja vähentää kokonaiskuluista.

Onnistuin kuitenkin sen tekemään ja tässä vielä vähän tarkempaa listaa kuluista.

  • Ruoka ja herkut 23% – pitää sisällään juurikin otsikon mukaiset asiat
  • Terveys 37% – vitamiinit, hieronnat/fysioterapia ja eläinlääkärit (korvauksien jälkeen)
  • Vakuutus 15% – tein hiljattain laskutoimituksen siitä kannattaako koiravakuutus ja meidän tapauksessa toistaiseksi näin on ollut
  • Hoitopalvelut 24% – kotihoitajat, päiväkoti ja koirahotelli (tämä surullisen kuuluisa, johon emme koskaan enää palaa asiakkaiksi)
  • Muut 1% – esim. Kennelliitto

Kokonaissummasta saattaa puuttua jotain pientä, mutta toivottavasti ei mitään kovin merkittävää. Leluja emme Fridalle juuri osta, sillä tennispallot ja ruoka best.

Last but not least: Koiralla on positiivisia terveysvaikutuksia❤️

Koira perheenjäsenenä ansaitsee aikansa ja huomionsa, sillä jo pelkästään sen läsnäolo saa aikaan useita positiivisia terveysvaikutuksia ihmisessä. Koira nimittäin vähentää stressitasoja, hermostuneisuutta, verenpainetta ja kasvattaa hyvänolon hormoneita.

Siten sopiikin kysyä: minkä hintalapun näille sivuvaikutuksille laittaisit? Niinpä. Yksi oman elämäni parhaimpia asioita on ehdottomasti ollut Fridan saaminen meidän perheenjäseneksi.

No Comments

    Leave a Reply