Kompakti rahakirja noin 10-vuotiaalle

Lupasin rahakasvatusta koskevassa vieraskynäkirjoituksessani Rahamedian puolella kirjoittaa teille rahakasvatusta käsittelevistä kirjoista.

Tätä varten selvitin Instagramin puolella lapsille ja nuorille suunnattua kirjallisuutta rahaan liittyen tämän vuoden alussa. Mainitsitte kolme teosta.

Kaksi ensimmäistä olivat Seppo Saarion ”Näin sijoitan pörssiosakkeisiin – opas nuorelle” (2021) ja Terhi Majasalmen & Camilla Tuomisen ”Koululaisen rahakirja” (2016). Kolmantena suositeltiin aikuisille Nina Nordlundin ”Lapset ja raha” -kirjaa (2018).

Olin kiinnostunut ennen kaikkea pienemmille lapsille tehdystä kirjallisuudesta, joten lainasin kirjastosta Majasalmen & Tuomisen kirjan. Kirjan on siis kirjoittanut Majasalmi ja kuvittanut Tuominen.

Lukaisin kirjan läpi ja tässä postauksessa käyn sen antia läpi.

Ikäviä ja inspiroivia asioita, unelmia ja värikkäitä kuvia

Kirja on jaettu viiteen kappaleeseen ja siinä on n. 80 sivua. Kirjassa käsitellään niin positiivisia kuin negatiivisiakin teemoja rahan ympärillä. Olen jakanut nämä tässä postauksessa “ikäviin” ja “inspiroiviin” asioihin. Kirjan alkupuolella käsitellään enemmän näitä ikäviä osioita, kun loppupuoli painottuu enemmän inspiraatioon. Kirjan oppeja syventämään on annettu tositarinoita rahaan ja unelmiin liittyen, mm. Isac Elliotista ja Chisusta.

Loppuun on jätetty n. 10 tyhjää sivuja unelmien toteuttamisen suunnittelua varten. Lopusta löytyy myös lyhyt käsitelista, esim. mitä pääoma tarkoittaa.

Kirja oli helposti selattavissa ja värikkäät kuvat herättävät varmasti lapsen mielenkiinnon. Kuvat paranevat mielestäni kahdessa viimeisessä kappaleessa.

Rahaan liittyvät ikävät asiat: Kateus, velkakierre ja epäonnistuminen

Majasalmi aloittaa kirjan puhumalla ensimmäisessä kappaleessa unelmista ja niiden saavuttamisesta. Ensimmäisessä kappaleessa hän kirjoittaa myös vertailun, itsensä epäilyn ja kateuden aiheuttamista tunteista. Lukijalle jätetään pohdittavaksi miten kateuden voi muuttaa positiiviseksi voimaksi?

Toisessa kappaleessa Majasalmi kirjoittaa ns. pikaratkaisusta unelmien saavuttamiseksi. Pikaratkaisulla tarkoitetaan tässä yhteydessä velanottoa ja velaksi elämistä. Puhutaan mm. pääomasta ja koroista. Toisessa kappaleessa avataan myös velkakierrettä, eli velan ottamista toisen velan maksamiseksi ja perintää. Laskelma lainan kasvavista koroista löytyy myöhemmin kirjan neljännestä kappaleesta.

Kolmas kappale käy läpi suhtautumista rahaan ja sen herättämiä tunteita. Tässä kappaleessa Majasalmi kannustaa lukijaa työntekoon, ahkeruuteen ja kokemuksen kartuttamiseen. Hän kirjoittaa myös epäonnistumisesta ja yrittämisestä. Lukijalle jätetään pohdittavaksi milloin omista teoista on poikinut jotain yllättävää?

Rahaan liittyvät inspiroivat asiat: Säästäminen, sijoittaminen ja unelmien saavuttamisen kolme supervoimaa

Neljännessä kappaleessa päästäänkin ”itse asiaan”, eli rahankäyttöön sekä säästämisen ja kuluttamisen suhteeseen. Tässä kohdassa esitellään mm. ajatus useamman tilin olemassa olosta ja korkokone, eli korkoa korolle -ilmiö. Tässä kappaleessa Majasalmi kertoo myös eri omaisuuslajeista, eli siitä mihin rahaa voi sijoittaa. Näitä ovat arvopaperit, jalometallit ja hyödykkeet, asunnot ja kiinteistöt sekä yritystoiminta.

Neljännen kappaleen lopussa on kuvitettu laskelma sijoitustuotoista ja toisaalta lainan korkoa korolle -ilmiöstä. Kuva havainnollistaa lapselle hyvin, että korkoa korolle toimii myös toiseen suuntaan.

Viidennessä ja viimeisessä kappaleessa Majasalmi kirjoittaa kolmesta supervoimasta: ihmissuhteista, terveydestä ja taloudellisesta turvasta. Ajatuksena on demonstroida miten näihin panostaminen tekee unelmien saavuttamisesta helpompaa. Viimeiseen kappaleeseen on kerätty myös ajatuksia itsetunnosta, ajan käytöstä, työn arvottamisesta, pitkäjänteisyydestä, menestymisestä ja yritteliäisyydestä.

Kenelle kirja mielestäni sopii?

Koululaisen rahakirjaksi tässä kirjassa esitellään melko kypsiäkin ajatuksia rahaan liittyen, esimerkkinä velkakierre tai ajan tehokas käyttö. Toisaalta mitä aiemmin asioista lapsen kanssa puhuu, sen paremmin ne iskostuvat alitajuntaan. Aikuisen päätettäväksi tietenkin jää mikä on omasta mielestä sopivaa lukemista lapselle ja missä iässä.

Filosofinen pohdinta epäonnistumisesta ja pari muuta kohtaa saivat välillä unohtamaan, että lukijaksi on tarkoitettu koululainen! Aikuisillekin siis ihan hyviä asioita pohdittavaksi.

Intuitiivisesti sanoisin, että kirja sopii 3.-4. luokkalaiselle, eli about 9-10 -vuotiaalle. Tätä nuoremmalle konseptit saattavat olla liian vaikeita, ja toisaalta tätä vanhemmalla saattaa mielenkiinnon kohteet olla jo muualla. 3.-4. luokkalainen saa jo mahdollisesti viikkorahaa, on käynyt pienillä ostoksilla ja alkaa ymmärtämään työntekoa ja palkitsemisasiaa.

Prosenttilaskut saattavat tosin olla hieman hankalia tuon ikäisille, sillä ymmärtääkseni vasta 7.-9. luokalla alkaa edistyneempien prosenttilaskujen harjoittelu.

Tämän kirjoitettuani löysin Nina Nordlundin kirja-arvostelun tälle kirjalle, jossa hän kertoo, että virallisesti tämä kirja on suunnattu kuulemma 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Omasta 9-vuotiaasta Nordlund kertoi, että kirjan aiheet olivat vielä aavistuksen liian kehittyneitä, mutta 10-vuotiaalle jutut olivat olleet kiinnostavia. Tuosta videoklipistä näkee myös kirjan grafiikkaa paremmin.

Oma arvioni siitä minkä ikäiselle kirja sopisi parhaiten pohjautuu fiilikseeni siitä kenelle siskojeni lapsista tämän kirjan voisin ajatella antavani. Yksi on tarhalainen, kaksi ala-asteella, yksi yläasteella ja yksi lukiossa. Näistä voisin antaa kirjan näille kahdelle ala-asteikäiselle, toinen 3. ja toinen 4. luokalla.

Peilasin tätä arviota myös siihen, että tuon ikäisenä olisin ehkä itsekin voinut tarttua kirjaan. 3.-4. luokkalaisena kävin yksin jo kioskilla ja kaupassa ostoksilla sekä sain pientä taskurahaa.

Jos en ihan väärin muista, perustin tuon ikäisenä myös oman “firman”, jossa tarjottiin lastenhoitopalveluita meidän huudeilla. Saimme ystäväni kanssa jopa yhden asiakkaan tolppiin liimaamiemme mainoslappujen johdosta. Inspiraationa toimi mikäs muu kuin Baby Sitters Club -kirjat! Lukeminen kannattaa aina ?

Seuraavaksi kerron kirjan herättämiä ajatuksia.

Älä opeta lapselle vertailua, itsensä epäilyä tai kateutta

Kirjan alku, jossa puhutaan vertailusta, epäilystä ja kateudesta sai minut pohtimaan tätä aihetta. ”Toisilla on juuri sitä, mitä me haluaisimme: uudet kengät, upea paita ja uutuutta hohtava tietokone”, kirjoittaa Majasalmi.

Lapsethan näkevät kaikki ihmiset samanlaisina ja yhdenvertaisina ennen kuin toisin kerrotaan. Lapset eivät lähtökohtaisesti ole vertailevia tai kateellisia. Vanhemmat ja aikuiset syöttävät ajatukset, asenteet ja ennakkoluulot lapsen päähän oman esimerkin tai keskustelujen kautta. Sitten nämä siirtyvät kouluun esimerkiksi kiusaamisen muodossa.

Aikuisilla on äärettömän tärkeä rooli olla kylvämättä vertailua, epävarmuutta tai kateuden tunteita lapseen.

”Äiti, oltiinko me lapsena kateellisia muille?”

En yhtään muista olleeni kateellinen muille tavarasta tai vaatteista lapsena. Kysyin tätä äidiltänikin, eikä hänkään muistanut. Okei, ehkä 3 vuotta vanhemmalle isosiskolleni olin kateellinen joistain asioista, mutta tämä lienee normaalia sisarusten kesken. Nämäkin liittyivät ei-materialistisiin asioihin.

Sanotaanko, että 6. luokalla, jolloin aloin kiinnittämään enemmän huomiota ulkonäköön aloin myös kiinnittämään huomiota muiden vaatteisiin. Meillä oli kuitenkin tapana lainata vaatteita toisillemme ystävieni kesken. Etenkin 7. luokasta eteenpäin aloimme kaveriporukassa lainaamaan vaatteita toisillemme. Taisimme olla kiertotalouden edelläkävijöitä!

En myöskään muista omien vanhempieni vertailleen tai olleen kateellisia muille aikuisille lapsuudessani tai myöhemminkään. Tämä siitäkin huolimatta, että he olivat hyvin nuoria vanhempia verrattuna muiden vanhempiin. Aina heittämällä nuorimpia: siinä vaiheessa, kun olen aloittanut koulun, vanhempani ovat olleet parikymppisiä.

Rehellisyyden nimissä en lapsena edes tiennyt mikä on merkkivaate, koska vanhempani eivät koskaan koreilleet merkkivaatteilla. Pukeuduimme kyllä aina tosi nätisti, välillä itse tehtyihinkin vaatteisiin, mutta itsetuntoamme ei rakennettu kalliilla merkkivaatteilla koreiluun.

Asioita, jotka lapselle kannattaa opettaa

Kiitollisuus. Tämä on sellainen asia, jossa monella aikuisellakin on parantamisen varaa. Aina halutaan isompaa, enemmän, parempaa ja kalliimpaa. On tärkeää kurkottaa uusiin ulottuvuuksiin, mutta samalla kun teet sitä, katso ympärillesi ja ole kiitollinen kaikesta mitä olet jo saanut.

Itseensä uskominen. Tätä ei voi tehdä liikaa, siis kehua! En kannusta kehumaan, jos on tehnyt jotain tuhmuuksia, mutta pienistäkin onnistumisista pitää tehdä big deal! Kannustan kokeilemaan myös aikuisena ? Juhli pieniäkin onnistumisia, sillä niistä saa positiivista virtaa ja hyvän kierteen aikaiseksi!

Yritteliäisyys ja sinnikkyys. Elämään kuuluu epäonnistumisia. Ei näistä tarvitse tehdä isoa numeroa. Päinvastoin, mielestäni epäonnistumiset voi melkeinpä jättää huomiotta. Aina kannattaa ottaa opikseen, mutta siltä kantilta, että miten asian voisi seuraavalla kerralla tehdä paremmin. Ja sitten vain eteenpäin!

Mukavaa viikonloppua kaikille!