Terveiset kesälomalta! Kotiuduttiin viikko sitten kahden viikon reissulta Turkista. Perheelläni, tai oikeastaan isälläni ja hänen vaimollaan, on siellä asunto, joka sijaitsee niin sanotusti maaseudulla, noin 150 metriä merenpinnan yläpuolella Taurus-vuorien ja banaaniviljelmien kupeessa.
Tuntui epämukavalta lähteä ensimmäistä kertaa pidemmälle ulkomaanmatkalle ja jättää Frida jonkun toisen hoidettavaksi viime kesän tapahtumien jälkeen. Tällä kertaa hoitaja tuli meille kotiin pariksi viikoksi Fridan seuraksi ja kaikki meni hyvin. Saatiin joka päivä kuvia ja viestejä Fridan touhuista, ja tämä vähän rauhoitti.
Turkin kodin tai niiden huudien parasta antia on ehdottomasti mäkijuoksut, joita Instagramissa pääsittekin seuraamaan useampaan kertaan! Turkin mäet yhdessä kuumuuden kanssa antavat kivasti lisähaastetta ja vaihtelua verrattuna Helsingin tasaisiin ja helppoihin reitteihin. Olen aina rakastanut juoksemista ja juossut joitain puolimaratoneita sekä yhden kokopitkän maratonin. Fun fact: Muun treenin lisäksi juoksen vuosittain parisataa kilsaa, paitsi maratonvuotena. Silloin juoksin reilu 400 km.
Joku kysyi miksi meidän on pakko treenata siinä kuumuudessa. Samaa voisin kysyä niiltä, jotka grillaavat itseään päivät pitkät uima-altaalla. Että miksi on pakko. Snap.
Olemme käyneet Turkissa lähes vuosittain siitä lähtien, kun tuo asunto hankittiin muistaakseni vuonna 2012. Tänä vuonna oli jännä huomata miten paljon oli muuttunut vuodessa. Edes koronan jälkeen eivät asiat olleet näin paljon muuttuneet.
Esimerkiksi kaikki rantaravintolat olivat muuttaneet ilmettään (pakotettu facelift?). Meidän vakkari beach oli tehnyt totaalimuodonmuutoksen 10 vuoden jälkeen, eikä henkilökuntakaan ollut enää kuin osittain sama. Jotkut monta vuotta palvelleet tekstiili-/katukaupat oli suljettu. Takseja ei meinannut saada, muuta kuin etukäteen varaamalla. Pitkiä vesikatkoja tuli asunnolla muutaman päivän välein, eikä kunnalliseen vedenjakeluun enää voinut luottaa lainkaan. Taloyhtiö joutui muutaman päivän välein tilaamaan omat vesirekat täyttämään vesitankit, jotta asuntoihin saatiin juoksevaa vettä.
Liekö sodalla ja Turkin järkyttävällä inflaatiolla osansa näihin muutoksiin.
Turkki ja maailman korkein inflaatio
Turkin hinnat ovat nousseet järkyttävää vauhtia. Suomen vajaa 8% ei tunnu missään Turkin lähes 80% verrattuna. Joidenkin arvioiden mukaan kesäkuun ”virallinen” inflaatioluku 78,6% olisi todellisuudessa 175%. Turkissa onkin tällä hetkellä maailman korkein inflaatio.
Mistä tämä johtuu? Yksinkertaistettuna: Yleensä hintojen noustessa päättäjät ja pankit nostavat korkoja. Rahasta tehdään näin kalliimpaa, jolloin halpaa rahaa ei ole saatavilla. Tämä puolestaan hillitsee kysyntää, joka puolestaan jarruttaa hintojen nousua. Tämä on tyypillinen toimintatapa inflaation eli hintojen noustessa. No, Turkissa on kuitenkin päätetty olla nostamatta korkoja, jolloin inflaatiota ei olla saatu kuriin. Tämä on poikkeuksellinen tapa toimia ja lopputulos näkyy näin.
Inflaatiosta puhuttiin sekä taksikuskin, tarjoilijan että naapureiden kanssa. Etenkin turkkilaisten pankkitileillä inflaatio tuntuu ja on tehnyt joillekin elämästä kestämätöntä. Tuttu tarjoilija osasi kertoa, että näissä ”pienemmissä kaupungeissa” asiat ovat hyvin, mutta isoissa kaupungeissa voi tehdä tiukkaa hintojen nousun takia.
Itseasiassa asuntojen hinnat ovat myös nousseet, joten he, joilla on kiinteistöjä tai asuntoja, ovat kasvattaneet varallisuuttaan tämän hintojen nousun myötä. Tämä meidän tuttu kertoi, että hänen asunto on nostanut arvoaan 300 000 liirasta (n. 17 000 euroa) 1,5 miljoonaan liiraan (n. 85 500 euroa).
Jaoin Instagramin stooreissa loman aikana vastauksia liittyen tuohon meidän Turkin asuntoon ja sitä koskeviin kysymyksiin. Lähinnä mitä pitää ottaa huomioon, jos asunnon ostaa ulkomailta ja kuinka asunnon arvo on kehittynyt. Erityisesti uusilla säännöksillä ja laeilla voi olla iso vaikutus asuntojen hintaan.
Edes vahva euro ei pitänyt matkabudjettia kurissa
Vaikka hinnat olivat liiroissa about tuplaantuneet vuoden takaiseen verrattuna, euromäärissä esim. ruokakauppa ja taksit olivat suurinpiirtein saman hintaisia. Tämä johtuu siitä, että liiran arvo on heikentynyt vuodessa yli 40% euroon nähden (10 sentistä alle 6 senttiin). Ja toisinpäin, jos vuosi sitten eurolla sai n. 10 liiraa, saa eurolla nyt melkein 18 liiraa.
Huomasimme kuitenkin, että ravintolat olivat kallistuneet. Jos aiemmin ravintolassa käynti kahdelle ruokineen ja juomineen maksoi n. 50 euroa paremmassa ravintolassa, oli se nyt n. 60 euroa. Merkittävä 20% korotus siis.
Luin yhdestä uutisesta, että Turkissa on jouduttu nostamaan minimipalkkaa jo kaksi kertaa tänä vuonna, jotta ihmisillä olisi varaa elämiseen. Viimeisin korotus oli tämän lähteen (Guardian) mukaan 30% (254 USD/kk-> 328 USD/kk). Koska ulkomailla ravintola-ala on yleensä minimipalkka-alaa ja työntekijät elävät enimmäkseen tipeillä, pohdin, voisiko ravintoloiden hintojen nousu johtua tästä? Would make sense.
Liiran heikentymisestä kävimme erään nuoren taksikuskin kanssa keskustelun. Hän kysyi missä olemme F:n kanssa tavanneet, jos kerran toinen on Suomesta ja toinen Meksikosta. Kerroimme, että Yhdysvalloissa. Tähän hän totesi masentuneena, että meillä on ”helppo elämä”, sillä voimme halutessamme matkustaa, ja vaikka hän tekee kuinka paljon töitä, ei hänellä ole varaa matkustaa, koska liira on ”niin huono”.
Jäin miettimään tuota ”helppoa elämää”. Toisaalta on etuoikeus asua Suomessa. Toisaalta tiedän, että monikaan ulkomaalainen ei tänne halua jäädä ilmaston, kulttuurin, kielen, hintatason ja verotuksen takia. Joten miten sen nyt ottaa. Mutta olen samaa mieltä, meillä on täällä monella tapaa enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia.
Joka tapauksessa, reissu oli kalliimpi kuin odotimme. Seuraavaksi pieni kuluanalyysi tästä.
Matkan hintalappu
Kahden viikon kulut lentolippuineen kahdelle henkilölle oli yhteensä 2 166 euroa. Näiden lisäksi Fridan hoito kustansi 360 euroa tuolle kahdelle viikolle (12 yötä). Lopullinen hintalappu oli siis n. 2 500 euroa.
Kuvan taulukossa tarkempi erittely.
Melko iso hintalappu ottaen huomioon, että emme edes joutuneet maksamaan majoituksesta, koska asunto kuuluu perheelle. Ilman lentoja ja Fridan hoitoa viikossa meni yli 300e per henkilö, ilman sen erityisempiä aktiviteetteja.
Vertasin muutaman vuoden takaiseen vastaavaan reissuun ystäväpariskunnan kanssa. Tällöin kävimme kylpylässä, pidemmän matkan päässä viettämässä iltaa, palkkasimme yksityiskuskin päiväretkelle jne. Tällöin meni n. 250e viikossa per henkilö kaikkine aktiviteetteineen.
Johtopäätös: Matkustaminen on tällä hetkellä kallista (vaikka totuus on, että jossain päin Eurooppaa olisi mennyt tuplat tai triplat). Matkakassa onkin nyt sitten käytetty, joten ehkä ihan hyvä, että en hetkeen pääse millekään reissulle töiden takia.
Muuten, matkalla tuli taas pariinkin otteeseen todettua miten tarpeellinen matkavakuutus on, vaikka molemmilla kerroilla vältyinkin lääkärireissulta.
Ensin kolmantena yönä tipuin sängystä kovalle laattalattialle. Kolautin lantioni ja ranteeni lattiaan, ja sain pari mustelmaa, mutta pää ei onneksi osunut lattiaan tai yöpöytään. Mitä voin sanoa, olen ehkä tottunut meidän 180 cm leveään sänkyyn! Toisella viikolla sain puolestaan silmään tulehduksen, tai oikeastaan silmäluomeen. Se turposi ja oli kipeä monta päivää. Turkkilaiset reseptivalmisteet suoraan apteekin tiskiltä eivät houkuttaneet, eikä sen puoleen silmääni sorkkiminen vieraalla kielellä opastettuna. Sain tulehduksen lopulta onneksi itse kotikonstein hoidettua.
Parempi olla kuitenkin vakuutus, sillä ulkomailla aina sattuu ja tapahtuu, vai mitä?!
Tässäpä tämä lyhyt reissupäivitys tällä kertaa.
Ps. Dräftäsin lentokoneessa jo seuraavan postauksen ja olen ensi viikon vielä kesälomalla, joskin tällä hetkellä omaehtoisessa karanteenissa, koska F sairastui koronaan aikaisemmin tällä viikolla. 2,5 vuotta onnistuimme tämän taudin välttämään! Nyt odottelemme miten minun käy ja kotitestit ovat kovassa käytössä. Katsotaan kuitenkin, jos saisin ensi viikolla tämän toisenkin postauksen päivitettyä, koska sen jälkeen alkaa taas pyörremyrsky töissä 😊
No Comments