Joko täällä on toivuttu MM-kultajuhlista?! Julkaisin tämän postauksen oikeasti jo eilen, siis sunnuntaina, mutta sitten päätin keskittyä olennaiseen eli lätkään 😀
Kirjoitin nyt kuitenkin tällaisen jutun siitä mitä uralomalla opin rahasta. Moni varmasti muistaa, että tein hypyn tuntemattomaan, kun syksyllä 2019 heittäydyin tyhjän päälle vakkarityöstäni. Kutsun tätä breikkiä uralomaksi, vaikka suomenkielessä sellaista sanaa ei taida olla vielä olemassa. Koska omaan eläkeikään on vielä 30 vuotta, päätin rauhassa miettiä mitä oikeasti haluan seuraavaksi tehdä, kuitenkin aktiivisesti eri vaihtoehtoja kartoittaen.
Olin kaksi vuotta ”lomalla”, jonka aikana perustin mm. Terhin rahablogin, tein freelance-kirjoitustöitä ja tutustuin somemarkkinointiin. Kiinnostuin myös todella paljon työelämän ilmiöistä, sillä olin itse tehnyt etunenässä sen, minkä monet työntekijät vasta pandemian myötä päättivät tehdä. Nimittäin priorisoida omaa arkea ja aikaa yli hyvän palkan ja vakituisen työn.
Palasin perinteiseen toimistotyöhön viime marraskuussa saavuttaen yhden tavoitteeni, joka liittyi uranvaihtoon. Pitkän IT-konsultointi- ja projektinhallintahistorian jälkeen siirryin liikkenjohdon konsultoinnin ja muutosjohtamisen pariin. Huhtikuussa tuli puoli vuotta tätä uutta elämänvaihetta täyteen. Ensimmäistä kertaa urani aikana tunnen tekeväni aidosti sellaisia asioita, joista välitän ja joiden tekemisen koen luontaiseksi omalle persoonalleni.
Uralomalla tulot luonnolllisesti tippuivat ja silloin oli hyvin aikaa miettiä mitä tekisin toisin, kun palaisin työelämään. Olen aina säästänyt, sijoittanut ja ollut jokseenkin tarkka rahan kanssa. Mutta, olen myös osannut törsätä, joskus tyhmiinkin asioihin. Luultavasti teen tätä edelleen aina silloin tällöin. Sain kuitenkin monta hyvää oppituntia vuosina 2019-2021, kun tuloni tippuivat nettona noin puolella.
Ajattelinkin tässä postauksessa kirjoittaa siitä miten rahankäyttöni ja kuluttamiseni ovat muuttuneet nyt kun tuloni ovat nousseet. Haluan myös jakaa parhaimmat omakohtaiset opit taloudenhallintaan liittyen.
Sitä ennen on pakko kertoa yksi asia, jonka nyt ihan empiirisestikin pääsin itse todistamaan. Monet tutkimuksethan osoittavat, että tietyn tuloportaan ylittyessä onnellisuus ei enää kasva. Kun tuloni tippuivat, voisin melkein väittää, että onnellisuuteni kasvoi. Tämä liittyi siihen, että vapaa-aikani ja vapauteni määrä kasvoi. Itselläni oli aiemmin sellainen ajatusharha, että mitä enemmän tienaa, sitä korkeampi on onnellisuuden taso. Tämä ei pidä paikkaansa. Lukuvinkki aiheeseen liittyen: Seligmanin Aito Onnellisuus.
Sitten asiaan.
Uraloman viisi tärkeintä talousoppia
Sijoita enemmän, kuluta vähemmän. Yksi asia, joka suorastaan harmitti, oli se, etten ollut sijoittanut enemmän silloin, kun tulot sen olisivat mahdollistaneet. Matkani kohti taloudellista riippumattomuutta olisi paljon pidemmällä, jos olisin aloittanut 5 vuotta sitten. Niinpä päätin, että triplaan kuukausittain rahastoihin menevän summan heti kun tulot sen sallisivat. Ja tämän tein. Mitä isomman summan automatisoi tililtä kuukausittain veloittumaan, sitä vähemmän jää rahaa turhille ostoille. Budjetti kyllä kummasti mukautuu tähän järjestelyyn. Lisäksi sijoitan osakkeisiin aina tilanteen niin salliessa. Sanon aina, että sijoittaminen on yksi erittäin kallis harrastukseni. Ei kuitenkaan huonoimmasta päästä, vai mitä?!
Laita puskurit kuntoon. Toinen asia, jonka olisin toivonut tehneeni aiemmin, oli erilaiset puskurit. Olin kerryttänyt käteistä tilille (ja tämän turvin mahdollistin osittain myös uralomani), mutta en ollut pilkkonut puskureita esim. ”inhottavat pakolliset laskut”, sotakassa, matkakassa, Frida jne. -kategorioihin. Rupesin, ja rupesimme, kerryttämään näitä puskureita tuon parin vuoden aikana. Tästä en enää luovu.
Ruokaa vastuullisesti ja edullisemmin. Kolmantena asiana mainittakoon ruokakulut. Ruokaan saa Suomessa menemään aivan uskomattomia rahasummia. Muutamalla keinolla niihinkin voi saada edes vähän tolkkua. Ensinnäkin sillä on iso merkitys missä ruokaostokset tekee. Meillä se on Lidl. Tämä on puhtaasti uraloman oppeja. Pyrimme myös ostamaan lihan alennuksesta, lähinnä vastuullisuussyistä. En kestä ajatusta, että ensin teurastamme eläimiä ja sitten vielä heitämme lihan roskiin. Aivan älytöntä ja brutaalia.
Entäpä sitten Wolt? Niin ihanaa kuin onkin tilata Woltista, se on todella kallista ja voi viedä salakavalasti satoja euroja kuussa. En sano, ettemme koskaan tilaisi ruokaa, mutta käytämme nykyään enemmän Resq-äppiä – myös vastuullisuussyistä.
Rehellisyyden nimissä on kerrottava yhdestä poikkeuksesta meidän ruokaostoksiin liittyen. Nimittäin vielä viime viikkoon asti meille tuli joka toinen viikko Sannan Ruokakassi, jossa oli kotiintoimitettuna valmiit reseptit ja raaka-aineet. Tämä maksoi enemmän kuin kaupassakäynti, mutta säästi aikaa ja vaivaa. Valitettavasti tällä viikolla tuli kuitenkin tieto, että Sannan Ruokakassi lopettaa toiminnan. Ruuan hinnan nousu oli ilmeisesti liikaa, eikä 11 vuotta jatkunut yritystoiminta ollut näin ollen enää kannattavaa. Nyt kun tilaus siis loppuu, tulee tässä säästämään n. 50 euroa kuukaudessa.
Himoshoppaajan kannattaa miettiä yön yli. Voin ylpeänä kertoa, että se vaatteiden hamstraaja, joka ennen osti joka kuukausi uusia vaatteita kaapin täydeltä, miettii nyt useamman päivän ennen kuin lähtee ostoksille. Mietin ensinnäkin onko vaate tai asuste monikäyttöinen? Voiko sitä käyttää töissä ja arkena, ehkä juhlissakin? Pyrin myös huoltamaan vaatteita, jotta niille saa mahdollisimman pitkän käyttöiän. Sain esimerkiksi mieheni äidiltä hänen täällä vieraillessaan ison kasan uusia vaatteita. Osa ei istunut, mutta päätin mieluummin korjauttaa vaatteet sopivaksi ompelijalla kuin laittaa ne kierrätykseen. Sain tällä tavalla monet hyvät uudet housut, eikä tarvinnut lähteä kaupoille. Vien kenkiäni myös ahkerasti suutarille. Sitäpaitsi suutarilla käynnissä parasta on se makeover!
Kuukausibudjetti & kulujen seuranta. Viimeiseksi pointiksi nostan budjetoinnin ja kulujen seurannan. En muista miten seurasin kuluja ennen uralomaa silloin vuonna 2019. Ehkä en mitenkään. Mutta uralomalla minulla oli tarkka ja tiukka budjetti, jota seurasin yleensä päivätasolla. Kesällä maksoin itselleni kesälomarahaa ja silloin budjetti sai vähän ylittyä. En voi sanoa, että ehtisin tällä hetkellä seuraamaan kuluja edes joka viikko, mutta valmis budjettipohja helpottaa kuukausitasolla seuraamaan mitä laskuja on tulossa ja missä mennään. Jos en tiedä missä mennään, alkaa ahdistamaan. Seuraan kuitenkin kuluja ja budjettia nyt enemmän kuin muutama vuosi sitten.
Mihin käytän nyt enemmän rahaa?
Huijaisin, jos sanoisin, etten käytä nyt enemmän rahaa. Vaikka laitan rahaa enemmän säästöön, sijoituksiin ja puskureihin, käytän sitä myös enemmän sellaisiin asioihin, jotka tuovat iloa. Tunnistan ainakin kaksi kategoriaa.
Sisustaminen & koti. Sisustaminen on aina ollut mieleistä puuhaa, vaikka kallista (ja aikaa vievää) se onkin. Tätä onkin nyt saanut tehdä ihan urakalla, kun muutimme joulukuun lopussa uuteen asuntoon. Väitän muuten, että emme olisi muuttaneet, jos taloudellinen tilanteemme ei olisi sitä mahdollistanut. En olisi suostunut, sillä muuttaminen on niin kallista! Teemme yleensä isommat hankinnat yhteiseltä tililtä, kuten tässäkin tapauksessa esimerkiksi uuden sängyn ja sohvan hankinta sekä peiliovien ja tilanjakajan asennus. Käytän enemmän omaa rahaa piensisustukseen, esim. verhot, huonekasvit, tyynyt jne. Olen pohtinut myös siivoojan palkkaamista, sillä aika tai hermot eivät tällä hetkellä yksinkertaisesti riitä siivoamiseen. Meillä siivoamisen hoitaa mieheni… Olen imuroinut uudessa kodissa 1-2 kertaa 😀 Tämä lisäkulu liittyisi puhtaasti työssäkäyntiin, sillä uralomalla siivoaminen ei haitannut ollenkaan. Nyt se on priorisointi- ja ajankäyttökysymys.
Kauneus, terveys & hyvinvointi. Olen puhunut Instagramin puolella kauneusbudjetista, siis että minulla pitäisi olla sellainen. En ole niinkään meikkien suurkuluttaja, mutta käytän rahaa hoitoihin ja urheiluun. Teen 45-tuntista työviikkoa ja vastapainoksi käytän rahaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Paljon henkistä kapasiteettia vaativan työn johdosta panostaminen tähän kategoriaan on entistäkin tärkeämpää. Uralomallakin priorisoin tätä, enkä esimerkiksi irtisanonut kuntosalijäsenyyttäni. Tänä vuonna tähän kategoriaan on nyt jo mennyt yli 2000 euroa. Järkyttävä summa! Eikö ole muuten ironista, että tienaamani ansiot menevät osittain siihen, että jaksan tehdä pidempää päivää tai saan univelasta tulleet silmäpussit inhimillisemmiksi?! Me ihmiset olemme kyllä erikoisia otuksia.
Työssäkäymisen kustannukset (ja edut)
En tiedä muistatteko, mutta Joonatan Voltin kanssa syksyllä 2021 pidetyssä Instagram Livessä puhuimme myös työssäkäymisen kustannuksista. Mielestäni nämä kustannukset voi jakaa suoriin ja epäsuoriin kustannuksiin.
Suoria kustannuksia ovat esimerkiksi lounaaseen ja liikkumiseen liittyvät kustannukset. Omalla kohdallani jälkimmäinen jää pieneksi, sillä käytän julkisia kuten muutenkin. Hassuinta mielestäni ovat ne tapaukset, joissa työn vuoksi hankitaan auto. Onko tässä teidän mielestä järkeä? Lounaan omakustanneosuus on 7 euroa per kerta, eli riippuen toimistopäivistä noin 70 euroa kuussa. Aika paljon vai mitä? No, mielestäni asia ei ole kuitenkaan niin mustavalkoinen. Kotona ollessani lounas on yleensä mitäänsanomaton. Maksan siis mielelläni tuon 7 euroa, että saan ravintorikkaan lounaan.
Epäsuoria kustannuksia ovat esimerkiksi yllämainitut kasvaneet hyvinvointikulut ja oikotiet ruuanlaitossa. Ja joillakin siivooja sekä lapsenhoitokulut. Mitä muuta tulee mieleen?
Toki omalla kohdallani etuina työnantaja tarjoaa mm. puhelimen, netin, liikunta-, kulttuuri- & virkistysrahaa sekä yksityisen lääkärihoidon käyttömahdollisuuden. Pelkkiä kustannuksia työssäkäynnistä ei onneksi siis synny 😀 Sehän olisikin aika surullista. Mielenkiintoista kuitenkin reflektoida aihetta tässä vaiheessa, kun uraloma on vielä, ei voi sanoa tuoreessa muistissa, mutta muistissa kuitenkin.
Toivottavasti etenkin kohta uraloman tärkeimmistä talousopeista resonoi ja pystyit nappaamaan listalta omaan taloudenhallintaan edes yhden asian. Itse opin nämä vähän niinkuin kantapään kautta ja siksi halusin jakaa vinkit myös tänne. Jotta sinä pääsisit helpommalla!
PS. Tämä oli sarjassa 30. blogipostaukseni. Vielä jaksaa 🙂
No Comments