Lapsille suunnattuja raha-aiheisia kirjoja ei löydy aivan liikaa kirjakaupoista. Yksi kivasti kuvitettu ja helposti luettava lasten rahakirja on Terhi Majasalmen ja Camilla Tuomisen Koululaisen rahakirja, jonka lukaisin läpi.
Tässä lyhyt kirja-arvio ja muutamia ajatuksia mitä teos herätti. Kirja oli lainattu kirjastosta, joten ihan uusimmasta painoksesta ei ollut kyse. En silti usko, että mitään suuria eroavaisuuksia uudempiin painoksiin on. Kommentoi ja korjaa toki jos näin olisikin.
Yleisasu: Värikkäitä kuvia ja sivuja muistiinpanoille
Kirja on jaettu viiteen kappaleeseen ja siinä on noin 80 sivua. Kirja oli helposti selattavissa ja värikkäät kuvat herättävät varmasti lapsen mielenkiinnon. Kuvat paranevat mielestäni kahdessa viimeisessä kappaleessa. Kirjan on kuvittanut Camilla Tuominen ja tekstin on kirjoittanut Terhi Majasalmi.
Kirjassa käsitellään niin positiivisia kuin negatiivisiakin teemoja rahan ympärillä. Kirjassa on myös julkkisten, kuten Isac Elliotin ja Chisun tositarinoita rahaan ja unelmiin liittyen.
Loppuun on jätetty noin 10 tyhjää sivua muistiinpanoja ja unelmien toteuttamisen suunnittelua varten. Lopusta löytyy myös lyhyt käsitelista, esimerkiksi mitä pääoma tarkoittaa.
Teema 1: Kateus, velkakierre ja epäonnistuminen
Majasalmi aloittaa kirjan puhumalla ensimmäisessä kappaleessa unelmista ja niiden saavuttamisesta. Ensimmäisessä kappaleessa hän kirjoittaa myös vertailun, itsensä epäilyn ja kateuden aiheuttamista tunteista. Lukijalle jätetään pohdittavaksi miten kateuden voi muuttaa positiiviseksi voimaksi.
Toisessa kappaleessa Majasalmi kirjoittaa niin sanotusta pikaratkaisusta unelmien saavuttamiseksi. Pikaratkaisulla tarkoitetaan tässä yhteydessä velanottoa ja velaksi elämistä. Puhutaan muun muassa pääomasta ja koroista.
Toisessa kappaleessa avataan myös velkakierrettä, eli velan ottamista toisen velan maksamiseksi ja perintää. Laskelma lainan kasvavista koroista löytyy neljännestä kappaleesta.
Kolmas kappale käy läpi suhtautumista rahaan ja rahan herättämiä tunteita. Tässä kappaleessa Majasalmi kannustaa lukijaa työntekoon, ahkeruuteen ja kokemuksen kartuttamiseen. Hän kirjoittaa myös epäonnistumisesta ja yrittämisestä. Lukijalle jätetään pohdittavaksi milloin omista teoista on poikinut jotain yllättävää.
Teema 2: Säästäminen, sijoittaminen ja unelmien saavuttaminen
Neljännessä kappaleessa päästäänkin itse asiaan, eli rahankäyttöön sekä säästämisen ja kuluttamisen suhteeseen. Tässä kohdassa esitellään esimerkiksi ajatus useamman tilin olemassaolosta ja korkokone, eli korkoa korolle -ilmiö.
Tässä kappaleessa Majasalmi kertoo myös erilaisista omaisuuslajeista mihin rahaa voi konkreettisesti sijoittaa. Näitä ovat arvopaperit, jalometallit ja hyödykkeet, asunnot ja kiinteistöt sekä yritystoiminta.
Neljännen kappaleen lopussa on kuvitettu laskelma sijoitustuotoista ja toisaalta lainan korkoa korolle -ilmiöstä.
Viidennessä ja viimeisessä kappaleessa Majasalmi kirjoittaa kolmesta supervoimasta: ihmissuhteista, terveydestä ja taloudellisesta turvasta sekä näiden vaikutuksesta unelmien saavuttamiseen.
Viimeiseen kappaleeseen on kerätty myös ajatuksia itsetunnosta, ajan käytöstä, työn arvottamisesta, pitkäjänteisyydestä, menestymisestä ja yritteliäisyydestä.
Kenelle kirja mielestäni sopii?
Arvioni siitä minkä ikäiselle kirja sopisi pohjautuu fiilikseeni siitä kenelle siskojeni lapsista tämän kirjan voisin ajatella antavani. Yksi on tarhalainen, kaksi ala-asteella, yksi opiskelee ammattiopistossa ja yksi on jo lukiosta valmistunut. Näistä voisin ajatella antavani kirjan näille kahdelle ala-asteikäiselle.
Koululaisen rahakirjaksi tässä kirjassa esitellään melko kypsiäkin ajatuksia rahaan liittyen, esimerkkinä velkakierre tai ajan tehokas käyttö. Toisaalta mitä aiemmin asioista lapsen kanssa puhuu, sen paremmin ne iskostuvat alitajuntaan.
Myös filosofinen pohdinta epäonnistumisesta ja pari muuta kohtaa saivat välillä unohtamaan, että lukijaksi on tarkoitettu koululainen! Aikuisillekin siis ihan hyviä asioita pohdittavaksi.
Intuitiivisesti sanoisin, että kirja sopii 3.-5. luokkalaiselle, eli about 9-11 -vuotiaalle. Tätä nuoremmalle konseptit saattavat olla liian vaikeita. Perusteluina se, että 3.-5. luokkalainen saa jo mahdollisesti viikkorahaa, on käynyt pienillä ostoksilla ja alkaa ymmärtämään työntekoa ja palkitsemisasiaa.
Olen itse tuon ikäisenä käynyt yksin kioskilla ja kaupassa ostoksilla sekä saanut pientä taskurahaa. Jos en ihan väärin muista, perustin tuon ikäisenä myös oman ”firman”, jossa tarjottiin lastenhoitopalveluita meidän huudeilla. Saimme ystäväni kanssa jopa yhden asiakkaan tolppiin liimaamiemme mainoslappujen ansiosta. Inspiraationa yritykselle toimi Baby Sitters Club -kirjat! Lukeminen siis kannattaa😊
Lyhyenä sivukommenttina mainittakoon vielä tuosta kirjasta, että prosenttilaskut saattavat olla hieman hankalia vielä noin 10-vuotiaalle, sillä ymmärtääkseni vasta 7.-9. luokalla alkaa edistyneempien prosenttilaskujen harjoittelu. Toisaalta, sisältö ja kuvitus saattavat olla hieman liian lapsellisia tuon ikäiselle, jotta kiinnostuisivat kirjasta.
Ajatuksia kateudesta
”Toisilla on juuri sitä, mitä me haluaisimme: uudet kengät, upea paita ja uutuutta hohtava tietokone”, kirjoittaa Majasalmi.
Kirjan alku, jossa puhutaan vertailusta, epäilystä ja kateudesta sai minut pohtimaan kateutta. Lapsethan näkevät kaikki samanlaisina, tasavertaisina, ennen kuin heille toisin kerrotaan. Lapset eivät lähtökohtaisesti ole vertailevia tai kateellisia.
Oli oikein pakko kysä omalta äidiltäni olimmeko lapsena kateellisia muille tavarasta tai vaatteista. Ei hän muistanut. Ehkä isosiskolleni olin kateellinen joistain asioista, mutta tämä lienee normaalia sisarusten kesken. Nämäkin liittyivät ei-materialistisiin asioihin.
Rehellisyyden nimissä en lapsena edes tiennyt mikä on merkkivaate, koska vanhempani eivät koskaan koreilleet merkkivaatteilla. Välillä vaatteet olivat jopa äitini itseompelemia. Pukeuduimme silti aina tosi nätisti, Ehkä 12-vuotiaana opin mikä on merkkivaate.
En myöskään muista omien vanhempieni vertailleen tai olleen kateellisia muille aikuisille lapsuudessani tai myöhemminkään. Tämä siitäkin huolimatta, että he olivat hyvin nuoria vanhempia verrattuna muiden vanhempiin, aina nuorimpia. Tulotaso ei siis ollut sama kuin muilla vanhemmilla.
Vanhemmat ja aikuiset syöttävät ajatukset, asenteet ja ennakkoluulot lapsen päähän oman esimerkin ja keskustelujen kautta. Sitten nämä siirtyvät kouluun esimerkiksi kiusaamisen muodossa. Siksi aikuisilla on niin tärkeä rooli olla kylvämättä vertailua, epäilyä omiin kykyihin tai kateuden tunteita lapseen. Ehkä sen sijaan voisi painottaa vaikkapa kiitollisuuden tunteen, itseensä uskomisen ja sinnikkyyden tärkeyttä.
Vaikka tätä kateusteemaa ei välttämättä olisi tarvinnut kirjassa käsitellä, niin ainakin sen lähtökohta oli rakentava.
Lapsille ja nuorille kirjoitettuja rahakirjoja
Ohessa muutamia lapsille ja nuorille suunnattuja kirjoja, jos innostuit aiheesta.
- Seppo Saario: Näin sijoitan pörssiosakkeisiin – opas nuorelle (2021)
- Terhi Majasalmi & Camilla Tuominen: Koululaisen rahakirja (2022)
- Natalia Salmela & Jasmin Hamid: Raha – Missä se kasvaa ja mihin se katoaa (2022)
Lisäksi bonuksena mainittakoon Nina Nordlundin Lapset ja raha (2018), joka on suunnattu vanhemmille.
Tämä blogipostaus on julkaistu alunperin 7.5.2021 ja sitä on päivitetty 19.1.2025.
4 Comments
Ari Aspola
May 9, 2021 at 5:23 amMeidän perheessä, kun lapset olivat pieniä, kaikki ylijäävä raha käytettiin matkusteluun.
Sekä kotimaassa, että ulkomailla. Muutamaksi viikoksi piti päästä johonkin lämpimään.
Kesäviikonloppuisin telttailtiin ja mökkeiltiin. Telttailut usein lähellä jotain huvipuistoa tms.
Tämä tietysti vei rahaa aika paljon ja arkielämässä piti elää “suu säkkiä myöden”.
Kaikessa missä voi säästettiin .Silloin tällöin tuli eteen tilanteita, joissa “sillä oli sitä ja tolla oli tota”.
Koska kaikkea ei voi saada , selitys oli, että meidän perhe käyttää rahat matkusteluun…..
Kun tytöt tulivat vanhemmiksi, he saivat jo mielestäni ihan kohtuullistakin kuukausirahaa. Mutta sillä piti kattaa kaikki henkilökohtaiset kulut. Karkit, puhelinkulut, meikit, vaatteet jne(näihin muistaakseni tuli joskus myös ekstraa). Tämä mielestäni myös edesauttaa ymmärtämään valintojen merkitystä. Kun valitset ostaa jotain, se on jostain muusta pois. Toisaalta, jos et kuluta rahaa jää säästöön jotain isompaa varten…
terhi
May 10, 2021 at 9:52 amFiksu päätös panostaa kokemuksiin ja maailmankatsomuksen avartamiseen materian hankkimisen sijaan. Tavaraa on tässä maailmassa ihan riittävästi. Kiinteän kuukausirahan myötä opittu budjetointi on myös taito, josta on hyötyä koko elämän ajan. Hyviä rahakasvatuspäätöksiä siis?
Hanna
May 7, 2021 at 5:09 pmTavarakateus on kyllä ihan yksilöllistä. Meillä on kolme lasta ja näistä keskimmäinen (11-vuotias tyttö) osaa tätä virttä veisata: “Kaikilla muilla on aina sitä ja tätä ja mulla ei oo koskaan mitään ja mä haluuuuun!!”. Ja seuraavalla viikolla halutaan taas jotain muuta uutta. Mutta muut lapset taas ei tätä harrasta. Varmasti vaikuttaa myös kaveriporukka, missä liikkuu. Semmoinen käsitys mulla on, että hyvin yleinen ongelma kyseessä.
terhi
May 8, 2021 at 9:33 amAh, voi ei! ? Tämä on kyllä niin totta. Sisarusten välillä voi olla isojakin eroja, ihan sama mitä esimerkkiä aikuinen näyttää. Voiko tällaiset persoonallisuuspiirteet olla jotenkin synnynnäisiä?! Mielenkiintoinen aihe. Kiitos kun jaoit tämän kokemuksen.